Se tunne kun haluaisit vaan hajota kylmälle lattialle, takkuinen frisyyri, kalpea iho sekä turvonneet raajasi perässä lötkähtäen. Maata siinä kiroten kaiken maallisen ja muinaisen. Nousta välillä puoli-istuvaan asentoon rohkeasti ryhdistäytyäksesi, huomataksesi että fuck it, vielä on kuraa jäljellä. Mutta et voi, koska sisälläsi on pienoinen joka aistii tuntemuksesi ja ethän halua sitä tälle viattomalle töröhuulelle. Et.
Tänään olen koittanut laittaa ripsaria kolme kertaa. Harmi kun ei ole vedenkestävää. Neljäs kerta toden sanoo? Ehkä sinne lääkäriin voi mennä vaan ja kertoa olevansa ihan tyystin turtuneena, aivan osissa, paskana.
Tuijotan seinää, Max Factorit poskilla, kahvi huulilla. Kohta pitäisi kohdata päivän toinen Max ja olla taas ihminen. Huoh.
Anteeksi poikanen, mommalla taitaa olla Böge bluesin ennakko-näytös.