Viime torstai oli lukemani mukaan aika kurja päivä.. mutta hei tyypit! Enää ei oo ihan noin nihkeä fiilis! Niin kuin yks lukija kirjottelikin että noita alamäkiä tulee ja yhtäkkiä huomaatkin että hittovie, sinnehän se hävis ku suklaavanukas suuhun! Kerroin että olin lähdössä moikkaamaan Maxia, no niin, sehän ei sitten (tietenkään) mennyt niin kuin piti. Mulle yleensä käy niin että kun jokin menee päin persausta niin sitten kaikki sinä päivä menee samaa kuiluun. Oiskohan tässäkin law of attractionilla kauhansa sopassa? Could be.
Mulla oli siis torstaina klo 14:30 sovittu aika Maxin hellään hoivaan mutta sieltä sihteeri soitteli aamusella että tulepa vasta 16:15 kun herra tohtoriherra on hätäleikkauksessa ja myöhästyy hieman. No minähän sanoin että "passaa" ja laitoin luurin kiinni. Sain pari tuntia lisäaikaa itsekseni nyyhkyttämiseen ja voivotteluun. Sitten siinä kolmen aikaan läksin täältä taapertamaan sinne saatanan-kauas-bussipysäkille (600m), hyppäsin bussiin, hyppäsin bussista pois ja aloin tarpomaan ylämäkeä joka vie klinikalle. Siis tää ylämäki ei oo ihan mikä tahansa ylämäki; oon joskus valitellu kun oon toimistolta lähteny klinikalle ja sielläkin siis aikamoinen nousu kyseiselle pytingille mutta tämä, tämä on jotain aivan omaa luokkaansa. Tässä mäessä saa kävellä niin että nenä viistää asfalttia, tässä tapauksessa vatsa hoiti viistämisen. Ja tuonne kukkulallehan ei siis mene busseja, tietenkään. Ja ota nyt taksia 800m matkalle. Tuosta 800 metristä tuntui siltä että tätä paskamaista mäkeä oli sen 799m vaikka totuus on että mäki on ehkä 100m. Pysähdyin matkalla valehtelematta ehkä 9 kertaa, tankkasin vettä ja läähätin. Mua ei todellakaan haittaa jos kanssaihmiset näkee mut huohottamassa hikisenä hämäläisenä mutta se että musta tuntu että ne pelkäs mua, ne ajatteli varmaan että alan synnyttämään niin ne vaihto kadun puolta. Taisin itekseni mutista jotain perkeleentollomitäkyttäätläski ja jatkoin taapertamista. Tätä helvettiä jatkui koko matkan ajan ja kun pääsin klinikalle, puhelimeni soi ja siellähän se sihteeri taas oli "your appointment needs to be rescheduled for tomorrow, Max is still at the hospital". MITÄÄÄÄÄÄÄ!??!?!?! Löin eukolle luurin korvaan, painelin klinikan ovista sisään ja kerroin tälle täysin viattomalle naiselle kuinka luuni räjähtävät ja vauvani syntyy ja nahkani narahtaa poikki ja jumalautaperkele! Nainen katsoi mua sellanen mua-oikeesti-harmittaa-sun-puolesta-mutten-voi-tälle-mitään ilme naamallaan ja lähdin pois. Kiroilin koko matkan takaisin bussipysäkille ja valitin äidilleni Facebookissa kuinka perseestä kaikki on. Itkin nojaten paikallisen Expertin ikkunaan ja taitoin matkan kotio.
Noh, perjantaina oli sitten uusi yritys. Soitin klinikalle vielä ennen kotoa lähtöäni että onko nyt ihan varma että mun pallopää-lekuri on paikalla ja että pääsen katsomaan että mitä tolle sisällä mylläävälle miehelle kuuluu, he vakuuttivat että Max olisi paikalla joten lähdin taas painelemaan klinikkaa kohti. Kävin matkalla toimistolla moikkaamassa työkavereitani ja sain pomoltani lahjapussin josta löytyi ihania Zaran villaisia vauvavilttejä ja ihan mun tyylisiä harmaansinisiä dinosaurus ruokalappuja. Kävin myös katsastamassa työkaverini uuden asunnon joka oli matkan varrella, hän tarjosi jääkylmät appelsiinimehut ja jatkoin matkaa. Max oli kuin olikin paikalla mutta tottahan toki ajat olivat tunnin myöhässä. Työpaikalta saamani hymyi muuttui epätoivoiseksi peuransilmä lookiksi ja olin jo valmis luovuttamaan.
Lopulta pääsin pallopääni juttusille ja tässä highlightit:
- Börje oli edelleen istuma-asennossa eli ei ollut sukeltanut
- verenpaineeni oli laskenut edelliskerrasta ja oli nyt melkein normaalitasoani 120/70
- mies oli oppinut hengittämään, sydänäänen lisäksi kuului sellaista kohinaa kun se veti sisään ja ulos ja sisään.. wow!
- Maxin mukaan jätkä näytti rentoutuneelta
- painoa oli tullut lisää 11 päivässä reilu 200 grammaa joka on kuulemma ihan ok verrattuna siihen edelliseen 14 päivän aikana kertyneeseen reiluun 600 grammaan :D kerroinkin että oon koittanu syyä vähä terveellisemmin ja pienempiä annoksia kerralla, auttoi näköjään!
- kokonaispaino oli siis tuolloin 21.3. noin 2.6kiloa
- ei printattu kuvaa kun ne on ollut aika samanlaisia nyt viime kerroilla mutta pulleat posket näytti olevan (jeeij!)
Nyt sitten sovittiin että vielä ensi viikolla, eli tällä viikolla, eli keskiviikkona eli huomenna, käydään vielä viimeisen kerran Maxin juttusilla katsomassa että "siellä se istuu" ja käydään sitten keisarinleikkausta läpi. Kuulemma torstaina 3.4. kirjautuisin sitten sairaalaan sisään ja perjantaina 4.4. olisi itse operaatio.
***
Tässä sitä nyt sitten vaan istutaan mamislomalla ja odotellaan. Tältä se näyttää ihan rehellisesti kuvattuna. ;)
