Keskiviikkona käytiin firman piikkiin syöpöttelemässä ja ihan vain suunnattomasti suurenevan mahani kunniaksi. Sain vihdoin siis kakistettua ulos että en ole laiskuuttani lihonnut vaan sisälläni on uusi elämä. Paikaksi valikoitui Pahapylly Burgerit jonka listalta koitin sitten etsiä kaiken mikä sisältää maissia. Olen syvässä maissikoukussa. 

"Niina, do you have any gravings?" 
"Only corn." 
"Porn?! Really? That's .. uhhm.. new."

Vetäsin huiviin tai oikeastaan uusien upeiden intiaanileggareiden (3kpl yht. 19.95€ Tally Wejl) uumeniin alkupalaksi valkosipulista maissia, South Africa burgerin taas-sillä-maissilla ja vaahtokarkki kaakaon jossa ei ollut vaahtokarkkeja (?!) ja maku muutenkin oli enempi sellainen kädenlämpöinen löylyvesi kuin runsas rikas kaakao. Olin pettynyt. Täynnä kuin ruuhkabussi mutta pettynyt. 

Ai niin! Kesken illallisen paikallinen nuori tyttö tuli paperilappusen ja kynän kanssa kädet täristen jututtamaan pöydän päässä istunutta pomoamme. Ihmettelimme mitä tapahtuu kun emme kaiken älämölön vuoksi kuulleet tarkoin. Pian tyttö lähti kyynel silmässä pois ravintolasta. Myöhemmin kuulimme että hän oli luullut pomomme olevan Thoriakin näyttellyt Chris Hemsworth! Eräs työkaverini kertoi pomomme näyttävän enemminkin nuorelta Brad Pittiltä. Itse en yhdennäköisyyttä löytänyt vaikka kuinka tihrustin. En usko että pomoni jaksaisi edes nostaa Thorin vasaraa. Ehkä jos toinen auttaisi hieman. :P

Kuvitelkaapa jos pomonne olisi Chris Hemsworthin veroinen hurmuri? Ei tulisi paljoa saikkua pideltyä.. Onneksi meillä nyt on kuitenkin vain tuollainen köyhän miehen versio kyseisestä uroksesta, välttyy näppiskin kuolalta.

Tällä hetkellä raskausviikkoja takana 16+5 mutta uskon lukeman muuttuvan kun pääsen uuden lääkärini käsittelyyn ensi viikolla, niin on ollut huteralla pohjalla edellisen lekurin laskutaito aiemminkin. Niin kuin tuossa kehuskelin niin maha kasvaa kasvamistaan ja voisinkin siitä laittaa kuvan koko komeudessaan vaikka ensi postaukseen. Onhan se jo aikamoinen! ;)

Olen aina ihannoinut äitejä jotka kuin taianomaisesti hoivaavat lapsiaan ja kasvattavat heistä mallikansalaisia. Olen myös viettänyt joitain hetkiä lastenvaate-osastolla hypistelemässä pienen pieniä sukkia. Olen tämän lisäksi myös äärimmäisen lapsirakas ja taaperot tuntuvat jostain kumman syystä pitävän myös minusta (lue: pitkistä hiuksistani). 

En kuitenkaan koskaan ajatellut että tulisin itse äidiksi ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Vaikka koitan elää elämääni mahdollisimman spontaanisti, sen suurempia suunnittelematta, olen aina kuitenkin päätynyt ajattelemaan että perhe-elämän on väistyttävä kohtuu-kunnianhimoisten urahaaveideni tieltä, aina sinne yli kolmenkympin. Työhistoriikkini ei ole mitään valtion vakuuttavinta luettavaa mutta, olen itse ylpeä yritteliäisyydestäni ja uskalluksesta lähteä esimerkiksi nyt ulkomaille uraani uurtamaan. Tämän hetkinen työni ei ole sitä kaikkein hohdokkainta mutta näen edessäni tikapuut joita kiivetä aina unelmieni ensiaskelmille saakka. 

Mutta kuinkas kävikään; tasan kaksi kuukautta sitten, 27.elokuuta sain tietää olevani raskaana. Täytyy myöntää että uutinen ei tullut parhaimpaan mahdolliseen aikaan (milloinka se nyt aika paras mahdollinen sitten olisikaan..) ja ensimmäinen reaktioni oli hysteerinen itku, panikoiminen ja kylmä hiki. Olin juuri päässyt sellaiseen firmaan sisään jossa haaveistani voisi tulla totta, olin myös saanut kauan haikailemani treenaamisen kulkemaan ja tuloksiakin alkoi jo näkyä. Kauhistelin myös poikaystäväni kalpenevaa naamaa kun kertoisin uutisesta. Ei tämä voisi olla totta, ei nyt. Enhän ollut edes kolmeakymmentä.

Tiedän, mikä pinnallinen pikku-prinsessa olenkaan! Antakaas kun koitan selittää reaktiotani:

Tuntuu siltä että jokainen kerta kun kuka tahansa millään tasolla menestyvä nainen ilmoittaa haluavansa lapsen, ihmiset kohahtavat ja yllättyvät uutisesta. Miksi ihmeessä hän haluaisi lapsen? En tiedä. "Miksi äitisi halusi saada sinut?" on ensimmäinen kysymys joka mieleeni juolahtaa. Oma (ehkä täysin väärä) mielikuvani on että kanssaihmiset kohtelevat äidiksi haluavaa kuin uraputkesta eläkkeelle jäävää. Ihan kuin he luovuttaisivat ja päättäisivät ostaa sen farmari-Volvon kun ei ura lähtenytkään nousukiitoon. 

Ehkä eniten siis panikoin muiden reaktiota, en itse tilannetta. Loin päässäni kauhukuvia siitä mitä ystäväni sanoisivat, tai entäpä ihmiset jotka eivät minusta muutenkaan pitäneet. Entä työpaikkani? Menettäisinkö työni? Tänä päivänä, ajatus perheestä saa minut hymyilemään tai niin se on tainnut aina tehdä. Ennen ajattelin että ollakseen menestynyt, tulee naisella olla huikea ura. Nyt ajattelen että laskeakseni itseni menestyneiden sakkiin, minun tulee olla onnellinen. Onnellisuus on menestykseni mitta. 

Me raskaana olevat naiset tulemme aina olemaan muiden mielestä liian nuoria tai vanhoja, liian köyhiä, rikkaita, menestyviä, laihoja, lihavia, hulluja, kiireisiä, sinkkuja, sitoutuneita, liian paljon kaikkea. Minä haluan olla liian onnellinen. Ole sinäkin ja anna muiden miettiä liikaa.

Jostakin kumman syystä olen viivytellyt laittamasta kuvaa vatsastani vaikka sitä on moni pyydellytkin jo tänne "kaiken kansan nähtäville". Kaipa se on niin että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten.. on aika hurjan paljastuksen! :D Mutta ensin, meteorologimaisia terveisiä täältä "lämpimästä"; talvi on tännekin kovaa vauhtia puskemassa. Naureskelin partaani kun paikalliset kertoivat lämpötilan laskevan lähemmäksi nollaa (!!) - apua siis mitä?! ;) Eli enköhän minä selviä, luottaisin siihen. No tämä kovin kammoksuttu talvi on nyt alkanut, marraskuun ekalla viikolla. Talven tulo ilmenee täällä tuulen, sateen ja ukkosen muodossa. Tänään nautitaan siis juurikin sellaisesta päivästä ja aamulla pommiin nukuttuani päätin laittaa toimistolle viestiä että "the end of world is near, i'm working from home" joten täällä sitä kökötetään, kuunnellen Suomen NRJtä, testaten pyykinpesukoneen ominaisuuksia, suunnitellen samalla ensi viikolla aloittavan uuden työntekijän perehdyttämisen mutkia ja muotoja.

Otin tuossa kuvankin kelistä, jotta uskotte ettei täällä oikeasti aina ole kivaa! :P Ps. Huomaathan tyypin joka kovin ahkerana tekee töitä kaatosateessa. (Äitini kanssa Facebookissa arvuuteltiin että "pitääkö mies sadetta" vai ihanko vaan taloa pystyssä?)
 

 Ja sitten siihen kuumaan puheenaiheeseen - mahaan! Pakko ensiksi sanoa että tuntuu hassulta kuinka kiinnostuneita ihmiset voivat olla mahastani, ymmärrän ymmärrän, siellä kasvaa vauva mutta silti.. olen aika "yksityinen" ihminen ja vatsan hipelöinti on outoa. Tuijotan hipelöijää pelonsekaisin tuntein ja lasken kymmeneen, joskus joutuu ihan sataankin laskemaan. Mutta tunnetiloistani huolimatta, olen alkanut tykkäämään tästä kummusta! :) Aluksi tuntui hyvinkin pitkälti siltä että oli syönyt jouluna liikaa puuroa ja se ei vaan ottanut laskeutuakseen mutta nyt on jo "normaalimpi" olo. 

Niin kuin aiemmin tuossa sanoin niin olen viivytellyt näiden kuvien julkaisemisen kanssa mutta eilenpä huomasin että nokkelaakin nokkelampi poikaystäväni oli salaa laittanut kuvan mahastani Instagram-tililleen (hashtagilla "faija" ahahahahah) joten.. mitäs tässä nyt enää sitten on mietittävää, ahoy paparazzis I'm here! ;)

Nämä kuvat ovat aiheuttaneet naurua erinäisissä piireissä mutta tässä siis hieno yritykseni mahtua äitiyshousuihini. Ostin ko. pöksyt Suomessa ollessani syyskuussa ja tuota.. eiväthän ne edes menneet kiinni! :D Myöhemmin housuja tarkastellessani huomasin että eivät ne mitkään äitiyshousut olleetkaan vaan joku kirpparin täti oli valehdellut hintalapussaan - ihan tavalliset korkeavyötäröiset H&M farkuthan nuo. Mutta se tunne kun vedät ÄITIYSHOUSUJA jalkaan etkä mahdu niihin.. se on sitten mieltä ylentävä se tunne! :D

Eikö ole kiva kun näyttää tuossa oikean puolimmaisessa kuvassa että mahanahka roikkuisi farkkujen päällä? Sexyy! :P

Ai niin! Vihdoin 18.pvä olisi lääkärikäynti tiedossa ja jännityksellä odotellaan josko saisimme jo silloin tietää onko tulossa tyttö vai poika! Olen tässä vaihtamassa nyt lääkäriä kun työkaverini (joka on paikallinen) kehotti näin tekemään ja sen vuoksi venynyt vähän kohtuuttomaksi tämä odottelu. Ollakseni osa nykypäivän nuoria, latasin jonkinlaisen sovelluksen (What to expect) puhelimeeni joka on itseasiassa osoittautunut aika näppäräksi tavaksi seurailla mitä sisälläni tapahtuu mutta myös että mitä on odotettavissa tähän ulkomuotoon lisäystä :) Tämän nerokkaan sovelluksen mukaan lukemat olisi nyt 17+2 eli 18.raskausviikko käynnissä mutta satavarmaksi sanon vasta kun pääsen parin viikon päästä sinne tohtorin tykö. What to expectin mukaan vauveli olisi nyt sellainen kämmenen kokoisen bataatin luokkaa - 14 senttiä 140 grammaa. Wow! Jättiläisbeibi! :D Sitä seuraavana päivänä olisi sitten tiedossa kierros paikallisessa sairaalassa, todennäköisesti ottavat jotakin testejä (olen neulafoobikko joten ei tästä sen enempää hahah) ja pääsen toivottavasti kurkkaamaan myös äitiyspolia. Jännää nähdä missä se kaikki sitten tapahtuukaan! 

Nyt on pyykitkin pyörähtäneet ja työmaileja tulvii postiluukusta. Palaillaan, uskoisin että vielä tänään, tuo sade saa mut kirjailija-tuulelle! ;)

Edit: Kuinkas sattuikaan, NRJn iltapäivässä keskusteltiin Pennsylvaniassa todeksi tulleesta laista jonka mukaan olisi laitonta koskea raskaana olevan naisen vatsaa ilman lupaa! :D Lisää siitä täältä http://edition.cnn.com/2013/10/28/living/parents-illegal-touching-pregnant-belly/

Hei vaan! Sadepäiviä on ollut mutta tämä kirjailija on ollut niin työn touhussa ettei ole ehtinyt blogia kirjoittelemaan. Tavallaan sitä miettii nyt että "eikö muka olisi ollut hetki aikaa", ja olisihan sitä mutta asiat tärkeysjärjestykseen - valitettavasti tällä blogilla ei ole vielä niin komeaa lukijakuntaa että tuntisin ketään laiminlyöväni jos en hetkeen kirjoittele ;) Ilmoitelkaa ihmiset itsestänne jos tulee ikävä, Niina kyllä pistää sitten rakkautta tulemaan!

Tänään kävin nyt siis vihdoin ja viimein siellä lääkärillä. Oli siis kyseessä se uusi lääkäri, paikallisen työkaverini hyväksynnän saanut miekkonen nimeltä Max. Max oli kuin olikin ihan mahtava herrasmies ja kaiken lisäksi heitti juuri sellaista vitsiä jota kaipasinkin. Kerroin työpaikan tytöille kahvitauolla ennen lääkäriin menoa että toivon lääkärin olevan vitsikäs, silmälasipäinen, pieni ja pyöreä. Max on kaikkea tätä ja vielä enemmän! Olen rakastunut tähän lääkäriin heti ensi käynnistä lähtien ja en malta odottaa että pääsen taas jutustelemaan vauvan kuulumisista. Moni on blogeissaan ja puheissaan painottanut sitä kuinka tärkeää on että se oma lääkäri tekee olon mukavaksi ja että tunnelma on avoin ja lämmin. Sain tämän kaiken! *voitontanssi*

Hienon puhelinsovellukseni mukaan olen tänään viikolla 19+1 eli puhekielessä kahdeskymmenes raskausviikko käynnistyi juuri. Nyt Maxin tutkimusten viisastamana voin kertoa että aika samoilla lukemilla meni hänkin. Päädyimme siihen että tuo 19+1 on hyvin lähellä totuutta joten tässä nyt pysytään. Max mittaili vauvamme raajoja, kalloa ja ties mitä, kertoen että kaikki näyttäisi olevan kunnossa ja oikeilla paikoilla (hahah). Yksi mittatulos häntä kuitenkin hämmästytti "this can't be true" ja hän mittasi uudelleen, ja jälleen "noo, can it be true?" ja vielä kolmas ja varmistava mittaus. Muiden mittojen ollessa 19+1 tai 19+4 -tienoilla, vauvamme hienosti näkynyt terhakas reisiluu oli mittojen mukaan 22+0. Täällä kun paikalliset tuppaavat olemaan kovin lyhyitä, oli tämä pisin reisiluu mitä hän oli tämän ikäisellä beibillä nähnyt! :D Ystäväni kommentoidessa "well, the daddy is tall as hell". Ihanaa kun täällä me suomalaiset olemme "helevetin pitkiä" kun pojilla menee 180cm rikki hahah Mutta niin, vauvamme on siis näillä näkymin pitkä koipinen ja kaikin puolin terve. Toivoin hänen pystyvän kertomaan onko kyseessä poika vai tyttö mutta beibi halusi pitää sen vielä salassa. Vauva tykkäsi myös lymyillä ihan lantioluideni perimmäisessä nurkassa joten ultraaminen oli hiukan hankalaa :) 20 minuuttia Max yritti selvitellä sukupuolta mutta turhaan. Päädyimme siihen että sisälläni kasvaa flamingo. :D

Tällä hetkellä meidän flamingo on siis noin 16cm pitkä (peppu-pää) ja painaa sen 277 grammaa. Siellä se näyttää porskuttavan vaikka olen hätäillyt kun potkuja ei ole tuntunut :) Tässä hieno kuva itse julkimosta, joka ei malttanut pysyä paikallaan ja potkaisi ultraääni-kepukkaa muutamaan otteeseen että "hus ny saatana" - saanen esitellä, pääkallo vauvamme sanoo hyvää iltaa! :D (Kasvot kameraan päin, mustat pallot on silmät, kuva vaakatasossa)

Seuraava aikani onkin sitten 3.joulukuuta paikalliseen keskus-sairaalaan katsastamaan synnytysosastoa ja piikiteltäväksi. Samalla täytyy varata aika glukoositestiin diabetesta varten. Pikkuveljelleni todettiin Diabetes Mellitus2-vuotiaana, isälleni ja isoäidilleni todettiin taas aikuis-iän diabetes joitain vuosia sitten joten kuulun "riskiryhmään".  Kun ihminen sairastaa diabetesta, glukoosia ei siirry verestä solujen käyttöön riittävästi sen vuoksi, ettei keho tuota tarpeeksi insuliinia tai insuliinin vaikutus on heikentynyt, joten; testiä ennen paastoan 12 tuntia ja sitten vetäisen huiviin glukoosi-vesi-mixin ja sitten otetaan verikoe nro 1, tämän jälkeen odotetaan 1h jonka jälkeen otetaan verikoe nro 2 ja kahden tunnin jälkeen verikoe nro 3. Tällaiselle piikkikammoiselle ihan mahtavaa hommaa! (jumanperkele) Mutta tämä on sitten joskus, en siitä vielä huolehdi :D

Buukkasin ajan myös rakenne-ultraan joka on 5.joulukuuta, ihan jo senkin takia että olen utelias ja haluan tietää montako sormea flamingolla on, mutta myös sen takia että nyt kun ei tuo sukupuoli selvinnyt niin silloin sitten! :)

Seuraavan ajan Maxille varaan tammikuulle koska olen Suomessa 17.12.-5.1. joulua viettelemässä ja näkemässä ihanuuksia "vielä kun ehdin". 

Mitähän muuta, ei kai tässä - paljon on tapahtunut muillakin rintamilla elämässäni MUTTA en lupaile nyt mitään että milloin kirjoittelen taasen, ettei vain kukaan pillastu - I WISH :P Tässä hieno keissini josta olen hirmu ylpeä hahah (vieläkin normifarkut jalassa, nappi ei mene kyllä kiinni ja tätä virkaa hoitelee hiuslenksu ;))

Painun nyt vege-subi ja linnunpoikanen masussa lukemaan Jim Gaffiganin "Dad is fat" kirjaa - aivan huippu, suosittelen! Ciao!

Pikapostausta sängystä:

Ensinnäkin, täytyy myöntää että olin tänään ihan kaamean huono äiti. Olin töissä niin kiireinen ja työn touhussa että unohdin syödä :C Söin aamupalan, kuuman kaakaon ja siihen se jäikin. Yht'äkkiä huomaan olevani toimistolla yksin italialaisen Super Marion kaverin näköisen siivojan kanssa ja kello on seitsemän illalla. 

Tulin sitten kotiin ja huitasin huiviin ruisleipää ja paistettua kananmunaa, join sata litraa vettä ja toi tuo mies mulle vielä muffinsinkin (tai ehkä kaksi hihii). Nyt lapsukaisemme sitten heräsi elämään, koska paha paha äiti oli pitänyt nälässä, joten.. TUNSIN LIIKKEITÄ EKAA KERTAA! Ehkä. Olen melko varma siitä. Mistä sitä tietää kun ei ole aiemmin kasvatellut ketään sisällään mutta olen aikamoisen varma että flamingo lapsemme välitti mamille viestiä että "anti olla viimenen kerta". Mutta jee!! Liikkeitä! 

Taas se kikkailee tuolla jotain! :)) Ihanaa! Se tietää että siitä puhutaan ;) 

Lupaan nyt julkisesti täällä ihan että muistan syödä jatkossa vaikka vähän liikaakin - ei tarvitse ohjata nurkkaan, otin opikseni. Mutta jeeeijjj silti!! Vauva on vallaton!

No niin, nyt hillitsen huutoni ja ryhdyn takaisin nukkumaanmenohommiin. Iltakevennyksenä pikkuveljeni mielikuva aiemmassa postauksessa näkyneestä ultraäänikuvasta ;)) Ihan höperö se on! <3

Heräilin tuossa äsken kahden päivän talviunilta. Ihan oikeasti, olen nukkunut viimeisen 48 tunnin aikana varmaan 40 tuntia. Ilmoitin toimistollekin että tämä nainen ei jaksa laittaa nyt housuja jalkaan joten jään kotiin. Olen tehnyt töitä sängystä siis viimeiset kaksi päivää, melkeinpä niin että loin yhden uutiskirjepohjan - nukahdin, vastasin yhteen mailiin - nukahdin, aloitin markkina-raporttiani - nukahdin. 

Tänään on kuitenkin työpaikkani Office Partyt jonne saa raahata mukanaan myös kumppaninsa jos näin uhkarohkeaksi heittäytyy. Olin jo valmistautunut siihen että en nouse tänään sängystä vaan syön Ben&Jerry's jätskini loppuun ja katson erästä vlogia johon olen koukuttunut MUTTA tuo mies näyttää olevan yllätyksiä täynnä koska hän alkoi puolisen tuntia sitten huutelemaan että josko leikkaisin hänen hiuksensa jotta hän on mahdollisimman edustavana, kun ekaa kertaa näyttäytyy työkavereilleni ns. virallisesti! :o 

Nyt siis istun suihkunraikkaana ja odottelen *ohoh, sieltähän se tyyppi juuri astelikin sisään sushin kanssa omnomnom* .. ei muuta kuin hiusten leikkuuseen ja katsomaan mitä noista "meikkipöydän" antimista tunkaisee naamaansa jottei näytä 40 tuntia putkeen nukkuneelta raskaana olevalta naiselta.

Toivottakaahan onnea! ;) ..ehkä lisään tänne vielä kuvan siitä mitä maha päätti asukseni! :O

Edit: Kyllähän mä kuvan ehdinkin ottaa kun kyytimiehet ja naiset ovat myöhässä! 

Tässä siis wow wow -juhla-asua hahaha Niin basic, niin basic!

Paita on H&M:n joku susivanha pitsiunelma, housut Zarasta (ei-äitiyshousut mutta niillä on jotain kummia ihania venyviä tämmösiä hevos-housuja.. and I mean ratsastushousuja! :DD) ja sitten nuo kenkulit löysin täältä jostakin kenkäputiikista, maksoi huikeat 26 euroa! Täytyy myöntää että tungin tuonne kärkiin pumpulia aika mitalla kun ovat liian isot :CC En tiijä mikä turvonnu-varvas-päivä oli kun kävin noita ostamassa.

Ah ja jos jäi mietittymään keissin koko niin tänään siis mittarin lukema rv20+6.

Nyt sitä siis mennään, katsastamaan työtyyppejä! See y'alls!

Eilisestä pientä re-cappia; toimistokekkereissä meno oli kiva, juomaa oli vaikka minkälaista, itsehän ryypiskelin karpalomehua suorana ihan olan takaa! ;) Työkaverit tyrkyttivät valkoviiniä että "one glass won't kill ya" ni otin sen lasin sitten siihen pöydälle notkumaan ja join ehkä neljä kulausta. Ei tuntunut oikeelta.. jotenkin oon aika kauhian tarkka siitä mitä napaani laitan nyt kun siellä asuu joku. Tiedän ettei siitä valkoviinistä tuollaisissa määrin haittaa olisi ollut mutta silti jotenkin syyllisyys kaiveili kurkunpäätä sen verran että se jäi sitten siihen. Eikä se kyllä erityisen hyvää viintä ollutkaan (hyihyi). 

Ruokatarjoiluna oli kaikenlaista pikkunaposteltavaa/finger foodia/what not; oli kevätkääryleitä, jalapeno popperseja, jotain suklaajäätelöpalloyllätyksiä ja helvetti soikoon söin vahingossa mustekalaa!! :S Kysyin siltä hassun näköiseltä setämieheltä että mitä se könttä sisältää mitä se tarjoili ja mielestäni tuo karhea ääninen kaveri sanoi että "chicken" mutta oli tainnut valkkari nousta päähän koska miekkoseni kertoi sen olleen MUSTEKALAA.. hyi yäkk.. lonkeroita.. imukuppi kädet.. limaa.. ja isot silmät .. ja yök.. Työkaverini yökki vieressäni ja itse mietin että noh, nythän tuo vauvakin kuulemma jo pystyy maistamaan asioita joten, kaipa se oli hyväksi. Tuskin mustekalaa 0-vuotiaana syöneet kovin nirsoilevat aikuisena! ;)

Hieman ennen puolta yötä valittelin että nukkumaan pitäis päästä (kun sitä ei oltu nukuttu kuin se 40h edellisinä päivinä) joten pääsin ystävieni kyydillä kotiin ja tuo maskuliinisempi puolikkaani lähti heidän kanssaan laittamaan tennarilla koriasti jonnekin. Ei oikein edes kiinnostanut että mihin kun väsytti niin paljon ja nukahdinkin saman tien kun sänkyyn kapusin. Ei mitään tietoa milloin sain sänkyyn körilään, mutta aamulla huomasin että oli se Whatsappissa sydämiä laitellut jostakin kuppilasta - awww, nykyajan romantiikkaa.

Tänään kateltiin aamulla The Croods -animaatio joka oli kuin olikin viihdyttävä ja virkistävää vaihtelua jotenkin kaamean synkkään leffa-tarjontaan mihin oon tämän syksyn aikana törmännyt. Sittenpä olenkin vain makoillut ja kiroillut sadekeliä + taas kerran katsellut sitä koukuttavaa vlogia :D Poikaystäväni karkasi tuossa neljän aikaan oman työpaikkansa pikkujouluihin jonne kai sitä itsekin olisi saanut mennä mukaan mutta jotenkin tää sänky miellytti enemmän (sori ihmiset! joku toinen kerta!). Oikeestaan tein päätöksen kun kuulin että bileissä olisi ollut dress codena white&gold eikä mitään sellaista kaapissa silmään osunut niin .. tadaa, olen white&pink pyjamassa sängyn lämpimässä syleilyssä :P

Olen ollut super-villi niin kuin aina näin lauantai-iltana ja siirryin jossain vaiheessa (vlogi kylläkin edelleen mukanani, taustalla pyörimässä) lipastomme eteen risti-istuntaan, vetäsin kaikki sukat ja alusvaatteet (molempien), ulos ja järjestin ne uudelleen :D Wow! Meillä on tämä asunto tällainen yksi iso huone ja kaappitilaa on yksi iso vaatekaappi + yksi lipasto. Eli ei todellakaan tarpeeksi. Nyt kun vielä Böge (ah, vauvallamme on monta nimeä mutta tällä hetkellä käytössä Börjestä muuntautunut sukupuolineutraalimpi versio Böge aaaahhaha voi lapsi parkaa..) tulee kuvioihin niin aloin miettimään että mitenhän sitä selvitään. Kovin paljon uutta huonekalua tänne asuntoon EI mahdu joten täytyy yrittää olla kekseliäs. Päätimme kuitenkin asua tässä nyt syyskuuhun asti jolloinka vuokrasopimuksemme päättyy ja katsoa tilanteen sitten uudelleen. Aloitin siis järkkäilemällä sen lipaston ja en kyllä tiedä että mitä se nyt auttaa että esimerkiksi tuon miehen bokserit ovat järjestetty merkin mukaan, vasemmalta oikealle pinoissa, ensin Björn Bjorg, sitten Calvin Klein, seuraavaksi Dolce&Gabbana.. Ei luoja. Aakkosjärjestyksessä, kyllä! Huomenna ajattelin mennä Lidliin ja kurkkia josko sieltä löytyisi jotain säilytyskikkoja! Mietin sellaista rohkeaa ratkaisua että jos mä pitäisin puolet vaatekaapista ja mies+vauva jakais ton toisen puolen.... hmmhmm ;)) Josko löytäisin jotain allaolevan kaltaista siihen Bögen puolikkaalle. Oisko kätevä, joo! Ja sitten metsästän myös jostakin sisustustarroja että saa Bögen sängyn viereisen seinän edes vähän valkoista-kalman-kalpeaa seinää stimuloivammaksi. Ja sitten tajusin että voimme ostaa sängyn jossa olisi sellainen vaihtopöytä siinä päällä kätevästi niin ei veis sekään tilaa! Oon ollu tosi tuottelias tänä yönä eikö? :D Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni.. 

Tuossa tuota lipastoa siivoillessa käteen sattuo myös Bögen ensimmäiset pehmolelut. Me ei ite olla oikeen vielä osteltu mitään koska a) onhan tässä aikaa vielä huimat 4.5kk b) täytyy ensin nähdä mitä sitä Suomesta tuo tuliaisena tänne kun joululomailen siellä kolmisen viikkoa ja c) saadaan torstaina tietää onko Böge tyttö vai poika. (Vaikka tokkopa tuolla sukupuolella väliä kun itsekin olen pikkutyttönä pukeutut Turtlesiksi ja poikaystäväni puolestaan käytti käsilaukkua.. go figure!) Ollaan kuitenkin saatu mun ihanilta työkavereilta jo siis kaksi pehmolelua pikkuiselle. Alla on kuvaa näistä suloisuuksista joista molemmat pupuja! :O Mikä sattuma! Tuon pienemmän sain Payments-osastomme ranskalaiselta Heleneltä joka kävi Saksassa poikaystäväänsä moikkailemassa ja sai siellä ollessaan tietää että olen raskaana. Tämä oli virallisesti se ensimmäinen pehmolelu ja siksi pinkkiä kuosia koska Helene kovasti toivoo lapsen olevan tyttö :) Tämä toinen, isompi, valkoinen on Customer Relations-osaston Moniquelta joka taas puolestaan oli kotimaassaan Etelä-Afrikassa, tarkemmin ottaen Cape Townissa kuullessaan suuret uutiset. Tämä Snuggle Bunny on kokonaan käsintehty ja silmät, suut yms. on jätetty tarkotuksella pois jotta pupu olisi mahdollisimman turvallinen pikkuruisella vauvalle ja tämä on kuulemma ihan ykkönen self-soothing hommissa - saapi nähdä, kerron kyllä myöhemmin että miten jänis toimi paineen alla! ;) Jos Snuggle Bunnyt alkoivat kiinnostamaan niin kurkkaa http://www.lilynjack.co.za/

Kello on täällä nyt yksi yöllä ja tajusin että herranisä sehän on joulukuu nyt! Ja mikä kauheinta, eipä ole joulukalenteria ei! :D Täytyy siis lisätä se huomisen Lidl-kauppalistalle. Täällä muuten sataa vettä niin hirveästi nyt että koko pihamme on kuin yksi iso uima-allas ja voi juma tuota meteliä! Inhoan ukkosmyrskyjä, olen aina inhonnut ja teen niin siis edelleen. Koko talo tärisee ja valoshow on karmiva. Jospa tästä selvittäisiin, nimittäin vlogin voimalla! Vielä pari "jaksoa" ja sitten kyllä jo varmasti sammun. Böge potkii edelleen eli siellä sitä ollaan äitin kanssa samanlaisia yöeläjiä ;) 

Hyvää yötä ja ihanaa joulukuuta sulle! 

Heräsin tänään yhdentoista aikaan sydäriin kun pikkuveljeni 21v laittoi viestiä että "kuolen varmaan kohta". Arvatkaapas säikähtääkö isosisko, vaikkei ihan pikkuisesta pojasta enää olekaan kyse? No kyllä helvetissä! Sanoinkin asian vakavuuden selventyessä että ei varmaan leikitä enää vanhuksen sydämen kanssa että "oho, must tuntuu et kanyyli ei toimi ja insuliinia menee ja tulee". Huoooh, mutta täytyy sanoa että toimi kyllä, heräsin! :D

Tänään oli siis tarkoitus mennä Lidliin, hakemaan säilytysjärjestelmägigaleditaivasta mutta myös jotakin jouluisaa kun tuo kuravellivesisade ei oikeen sitä hehku. Yhtenä must-find ostoksena oli myös bratwursti, sitä on tehnyt mieli nyt joku kolme viikkoa, ja missään ei ole, ei sitten missään. Luulisi että saksalaisessa kaupassa sitten olisi, eikö? 

Uhmattiin vesisadetta ja lähdettiin bussipysäkille seisomaan sillä mielin että nooh 7 minuutin päästä pitäisi tulla bussi. Sanotaanko että siinä 30 minuuttia odoteltuamme alkoi tuntumaan siltä että no ei se varmaan sitten taida tullakaan. Musta tuntuu että täällä on jotain ihan omia sääntöjä jotka paikalliset tietää mutta me alienit ei. Räyh! Hilpastiin sitten taksiyhtiön ovelle että no josko taksin saisi? No ei, puoli tuntia olisi sielläkin pitänyt vielä odotella. Luovutettiin puoliksi ja päätettiin että perkele jääkööt makkarat hyllylle, me mennään Burger Kingiin! Haettiin siis beekoosta mätöt, mentiin kotiin, ladattiin puhelimien akut ja omistajien hermot ja soitettiin taksi. Hypättiin perhe-Peugeotin kyytiin, saavuttiin Lidlille ja ihan tais yläfemmat lentää kun sinne asti päästiin! :D Noh, Lidlhän oli samanlainen kuin missä tahansa maassa PAITSI että mitään mitä olisin kaivannut ei ollut tarjolla. Ei bratwurstia, ei joulukalentereita, ei karpalo tai puolukkahilloa, ei säilytyslaatikoita tai muita tilaihmeitä, ei ruisleipää, ei piimää, ei suklaarusinoita, ei miniherkkusuolakurkkuja, ei lakritsia. Taisinkin valittaa koko kauppareissun ajan että "Saksa on paska maa" ja lopulta päädyin ostamaan herkkuja jotta mieli paranisi (eheehee, olen kuin pikkulapsi; jos jokin asia kiukuttaa niin kyllä mikä tahansa makea kaiken korjaa). 

Poikaystäväni löysi satavuotta kaivannutta maitorahkaa ja hamstrasi sitä kilokaupalla. Katsottiin että päiväys on jouluaattona että paree lappaa sitä rahkaa huuleen dude! Minäpä ostin kiukutellessa sitten suklaamoussea, suklaajoulupukin, donitseja, tummaa suklaata ja maailmansikamegaparhaimpia muroja hunajaboolsseja! 

Suhattiin taksilla takaisin tuulen ja tuiskeen takaa sivistykseen ja päätin mieli synkkänä suunnistaa vielä lähimarkettiin bratwurstin toivossa. Tamtamtaa - löysin yhden Grill Party kombinaatiopakkauksen jossa oli neljä pikkuruista bratukkaa - näillä mennään! Ostin myös kolmetoistatuhatta hehkuviinin tuoksuista kynttilää jotta joulutunnelma hieman kohoaisi. Toimii! Nenässä tuoksuu semi-glögi ja tunnelma on hämyisä (näkee noista kuvistakin jo hahah)! Löysin myös adventtikalenterit joita Lidlissä turhaan hamuilin, nyt on kuule hienot ihan tosi aikuismaiset kalenterit molemmille..... Tom&Jerry ja Barbie..... hävettääkö? No mitä nyt pikku puna poskilla......

Viime yönä kun puhuin siitä vaatekaapin raivaamisesta niin tänään se siis jo tapahtui! Kerroin poikaystävälleni että kirjoittelin blogiin suunnitelmiani ja toinenhan riensi heti lukemaan - "mun kaappiin et kyllä koske!" Kuinkas ollakaan, herran nukkuessa päikkäreitä aka katsellessa elokuvaa (pah), siivosin koko kaapin uuteen uskoon ja nyt on kivasti tilaa myös Bögen tuleville vaatteille ;) Helppoa kuin heinän teko!

Nyt hodaria huuleen, pyykit kuivumaan ja peiton alle villasukat visusti kintuissa!

Huomiseen! 

Ensin mietin että antaa olla, sitten en kuitenkaan malttanut, joten tässä sitä mennään! :D

Olette varmaan lueskelleet norjalaisesta futarinvaimofitnessbloggaajasta Caroline Berg Eriksenistä joka on nyt shokeerannut koko maapallon naiset, eri toten äidit ja odottavat äidit, postaamalla kuvan Instagram-tililleen (@fotballfrue) siitä miltä hän näyttää vain neljä päivää tyttärensä syntymän jälkeen. Toiset kauhistelivat, toiset ihastelevat, toiset syyttävät Carolinea siitä ettei hän keskity tärkeimpään eli äitiyteen, toiset taas kertovat kuvan luovan paineita kaikille maailman naisille. Kurkkasin Carolinen Instagram-tiliin ja ihmiset näyttävät olevan haltioissaan siitä kuinka hän on nopeasti "back to normal" ja tanssivat naisen ympärillä voitontanssia. Twitterissä puolestaan meno on hieman rajumpi "intimidating,""unhelpful,""obviously a freak,""unfair to all women". 

Itse en ymmärrä nyt ollenkaan mitä tässä nyt on huonoa? Mitä Caroline teki väärin? Hän on selkeästi ylpeä siitä miten nopeasti raskauskilot karisivat, tai oikeastaan siitä miten ne näyttivät kaikki jääneen sairaalaan ;) Tämäkö on väärin? Jos itse olisin neljä päivää Bögen syntymän jälkeen tuossa kunnossa niin postaisin kuvia Instagramista lyhtypylväisiin, ihan huikeaa! Carolinen upean ulkomuodon takana kun ei nyt näytä olevan mitään hulluja dieettejä, mitään friikkiä tai epäinhimillistä, hän vain sattuu olemaan hoikka luonnostaan. Onhan se epäreilua juu että toiset ihmiset ovat kauniimpia, hoikempia, pidempiä, älykkäämpiä, mitä-tahansa kuin sinä mutta näinhän se on aina ollut. Koskaan, ei koskaan päästä kateudesta eroon, aina tulee jotain vastaan. Haluat aina sitä mitä sinulla ei ole, deal with it. Lyhyestä virsi kaunis; ei tässä ole mielestäni kyse mistään muusta kuin ajattelemattomuudesta.

Annas kun perustelen; etsin kuvan Carolinesta kun hänen raskautensa oli yhdeksännellä kuulla ja yhtään valehtelematta, hän näytti melkeinpä siltä miltä itse näytän nyt reiska-viitos-kuukaudella! :D Tottahan tästä itsekin palautuisi varmasti sutjakammin sutjakaksi jos maha ei enää kasvaisikaan ;) Tämä norjalaismimmi siis oli luonnostaan hoikka, ei raskautensa aikanakaan kasvanut huimasti ja sai vielä söpön pikkuruisen raskausvatsan eikä ihanaa-superpalloa kuin monet :P Siinäpä se. Alla kuva Carolinesta "viimeisillään". Tässä koko tarina: http://shine.yahoo.com/parenting/mom-under-fire-post-baby-body-selfie-215700858.html

Tämä itseasiassa sopi hyvin aiheeseen koska kävin tänään itse lääkärissä verikokeissa (hyihui) ja samalla he punnitsivat tietenkin.. voi herranisä.. Tottahan toki odotin että painoa on kertynyt kun tämä mahakin kasvaa mutta kyllä ne painoihanteet silti kalvoivat mieltä ja se 5 kiloa mitä tässä on jo kertynyt meinasi saada itkupotkuraivarin aikaiseksi :D VIISI KILOA?!?! Mä niin toivon että se kaikki on Bögen 500gramman lisäksi vaan vettä ja kaikkea mitälie eikä että mä vaan oon salaa täs levinny mutten ite tajua sitä.. hhahaah Niinhän sitä aina käy! :D Sitten katselet valokuvia muutaman kuukauden päästä jo whattaaaahellll ;) bullaboski-niina. Ystäväni koitti lohdutella että no jospa se on lihasta kun käytiin ahkeraan salilla ennen raskauttani,hmm no ehkäpä. Toisaalta en ole punninnut itseäni vuosiin koska en usko sen kertovan mitään, pilaavan vain päiväni joten.. voihan se olla että olinkin painavampi kuin kuvittelin. Ei oikeastaan kiinnosta! ;)

Siinäpä ne avautumiset, olkaa ihmiset iloisia - torstaina mennään rakenne-ultraan, jeeiiiij! Tiedättekös mitä silloin selviää? ;) 

Heräsin, kylmä hiki otsalla, näin unta että myöhästyin rakenneultrasta emmekä koskaan saaneet tietää kumpi vatsassani kasvoi ja lopulta kun vauva syntyi, se oli 50/50 molempia, keskeltä kahtia, toinen puoli tyttö, toinen puoli poika. Taannuttelin mielikuvitustani ja hörppäsin aamukahvin huuleen. 

Päätimme kävellä lääkäriasemalle ja ulos vilkaistuani vetäsin uuden talvitakin niskaani, uggit jalkaan ja painuimme pihalle. Arvatkaapa oliko kesä tullut takaisin ja aurinko lämppäsi +19 asteisilla säteillään koko matkan, ei pilven pilveä, vain helvetisti hikikarpaloita. 

Poikaystäväni kertoi tietävänsä oikopolun. En halunnut myöhästyä joten en sitten aluksi tietenkään luottanut vaan kiukuttelin eräässä risteyksessä kunnes luovutin. Ajattelin että no kai se tietää. Kyllähän se ties. Niinku aina. Puuskutin ja puhkuin, join persikkavettä ja panikoin. 

Nyt oltiinkin jo lääkäriaseman edessä, olin varma että no myöhässähän sitä ollaan ku ei toi mies mitään osaa. No oltiin vartti ajoissa.. koska kyllähän sekin jotain osaa, niinku aina. 

Lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, heitin keissin tiskiin ja alettiin tutkimaan mitä sieltä löytyisikään. Ajattelin jo tässä vaiheessa että no v*tuikshan se menee, niinku tää koko aamu. No eihän se mennyt, Böge on terve kuin pukki ja kaiken lisäksi vielä "good-looking baby", kaikki oli siis kunnossa vaikka vähän liian pienikokoiseksi tätä pitkäjalkaa lopulta kutsuttiinkin.

Lääkäri kertoi: "I know which one it is, but I want to show you". Böge pysyi kiltisti aloillaan (kerrankin!) ja tadaa, siinähän se sitten oli. Kauhistuin. Poikaystäväni virnuili vieressä ja lääkäri kysyi "so which one do you think it is?". Hetken paniikinomaisesti nieleskeltyäni, vastasin hataroiden "a boy". 

Astuimme klinikan ulko-ovista takaisin hikiseen talvikesäperkeleeseen ja aloin itkemään. Poikaystäväni ihmetteli että olinko niin pettynyt, kerroin että "Ei, ei se sitä ole. Mutta enhän mä tiijä mitää pojista.." Ja kyyneltulva täytti koko kissanhiekan hajuisen kadun. Toisessa mutkassa hajosin taas, "Entäs jos siitä tulee ihan tyttömäinen ku se on mun kaa". Ja taas se toinen nauroi, "rauhotu nyt, susta tulee maailman paras äiti." 

Kirjoittelen tarkemmin asiasta kun saan sulateltua tätä ÄIJJÄMÄISTÄ uutista! Mun sisällä on mies! :D

Böge <3

No niin, nyt on selvitty torstain apuaseonsittenkinpoikatoivotaanetteisiitätuuleidi-shokista ja on aika päivitellä mitä tänne päin palloa kuuluu! Olihan ikävä, olihan? 

Perjantainahan oli Suomen itsenäisyyspäivä jota ei tässä maassa kovinkaan arvostettu joten ihan tavalliseen tapaan surautin aamusella bussilla toimistolle ja koitin saada etuoikeuksia koska olihan juuri Suomen päivä. Eipä onnistunut. Lounaan käytin shoppailemiseen, kuten usein. Pääsin jotenkin sinuiksi tuon poika-vauva asian kanssa ja ajattelin että jos sitä ostaisi pari vaatetta Bögelle niin se helpottaisi entisestään. (Enpä tiedä auttoiko se loppujen lopuksi mitään mutta onhan nuo nyt söpöjä kuin mitkä!) Ostin tarkoituksella 3-6 months old kokoisia koska poikaystäväni isosisko kertoi lahjoittavansa KAIKEN meille (woopwoop!). Tuo mies siis lähtee Leedsiin viettelemään joulua tyhjän rinkan kera ja tuo kotio Bögen tulevaisuuden.

[Salamapöksyt Zarasta ja 3-pack coolius asuja Nextistä]

Ps. Mitä ihmettä ne tappeli siellä Tampereella?! Aivan naurettavaa - "juotiin viinaa ja tönittiin hevosia" - ööö..

Lauantaina lähdettiin reissaamaan Google Mapsin ja apostolin kyydin kera. Tarkoituksena oli löytää eräs halpahalli jota täällä blogissa vinkattiin. Otettiin bussi tästä kotikonnuilta ja puolimatkassa poikaystäväni kertoi että "jäädään tällä pysäkillä pois", olin että mitä persettä, eihän me oltu lähelläkäään?! Noh pitihän se arvata, Kippari-Kalle tarvitsi pinaattinsa. Odottelin urheiluravinnekaupan ovella satakolmetoista tuntia suurinpiirtein, huokaillen kuumuutta ja ihaillen posterissa poseeranneen pirpanan kroppaa, silitellen keissiäni; "joku päivä minäkin". Päästiin lopulta hikikasoina halpahallille ja löydettiin melkein kaikki mitä tarvittiin mutta kotio päästyä tuli usea asia mieleen mikä unohtui kauppaan. Eipä huolta että lähtisin tuonne asti eräjormailemaan ihan heti uusiks.

Sunnuntaina oli siivouspäivä, kaikki huutaa jeeeee! Tai on vaan ihan hiljaa ja hinkkaa kulmikasta vessanpönttöä pyöreäreunaisella vessaharjalla miettien että mitä helevetinhelevettiä! No mutta kylläpähän kiilsi joka nurkka iltaan mennessä ja hämärän tullessa aloitin kynttilä-häröilyni. Olen tullut äitiini, joskus mietin että mitä tuokin noita kynttilöitä polttaa harvase päivä, joka nurkassa, tuoksuvia, tavallisia, isoja, pieniä, kelluvia, valuttavia.. Noh nyt sitä ostettiin halpahallista tietenkin kynttiläkuppeja ja KYLLÄ KELLUU NY! :D Tuli ihan mielettömät joulu-vibat ni pistin vielä riisipuuronkin uuniin ettei vaan kalorit jäis kahen tonnin paremmalle puolelle tältä päivältä. Omnom. Siinä sitä maha pyöreenä, puurot poskessa nautiskeltiin niistä kynttiläkasoista katsellen lemppari-vlogia *surprisesurprise*. Ah sunnuntai, mikä ihana tekosyy.

Maanantaina jäin kotiin tekemään töitä kun tuntui siltä että kaikki vaivasi heti aamusta alkaen; vatsa oli kipeä jo yöstä lähtien (liekö liikaa puuroa Bögen makuun), päänsärky creeppaili kulman takana ja väsytti niin paljon että mietin kuinka helppoa olisi jos olisi itselläkin vaipat ettei tarvitsis vessaan nousta. Komeampi meistä lähti töihin ja syötyäni taivaallisia hunajaboolseja, nousin pöydän äärestä palatakseni töiden pariin aka takas sänkyyn ja yhtäkkiä tuntui siltä että sokeennuin ja jalat oli aivan hattaraa. Hetken kuluttua makoilinkin lattialla täristen mietiskellen että no jopas oli järisyttävän hyviä muroja. Tästä viisastuneena tein kiirellisimmät työt alta pois ja kerroin työkavereilleni Skypessä että otan nokoset. Heräsin neljän tunnin päästä painajaiseen. Skype oli täynnä huuteluja, inboksi huusi hoosiannaa ja panikoin. Nousin ripeästi sängystä herätäkseni ja KABOOM makasin lattialla selälläni. Liukastuin tietenkin vesilätäkköön, näitähän siis aina löytyy makuuhuoneista, vesilätäköitä, kyllä, yleensähän asuntojen lattiat ovat kauttaaltaan veden peitossa, oi kyllä! YAAAARGGGH! Siinä sitten kiroilin häntäluu ja takaraivo kiljuen kivusta, mietiskellen mitenköhän imukykyiset pyjamahousuni ovat. Hyvin imivät. 

Paikansin keittiön vesivaraajan joka sylki tulikuumaa vettä ihan kohtuu kyydillä. Siinä sitten konttailtiin ja tiskirättien avustuksella imeskeltiin 30 litraa vettä lattioilta. Joka vartin välein pysähdyin, heitin rätin seinään ja huusin perkelettä. Korjaaja tuli ennnen pitkää ja jo tänään saatiinkin jo uusi. Yllättävän rivakkaa touhua! :o Illalla käytiin karkkikaupoilla, koska .. kalori on kaveri. 

Hihhei katsopa kuinka ostinkaan osuvan paidan tuossa kesällä! ;) ..silloin se oli kyllä vielä löysä mutta anyways, BOY!

Tänään sitä sitten jo mentiinkiin toimistolle ihan niin kuin hyvien työntekijöiden pitääkin ja täytyy myöntää että vähän oli jo ikäväkin sinne! Tylsistyn niin helposti että jo tuo päivän kotona olo oli jotenkin hermoille käypää (eritoten "uima-allas makuuhuoneessa" episodin takia). Koitan saada tällä viikolla tehtyä töissä kaiken maailman käännöstekstejä ym. valmiiksi mahdollisimman paljon jotta voin lomailla Suomessa sitten ihan hyvillä mielin. Ensi tiistaina on siis lento koti-Suomeen! Jauzaaa!

Yksi syy miksi myös haluan äkkiä Suomeen on se että vaikka sovittiin poikaystäväni kanssa että ei ostella joululahjoja niin kyllä se tänään valitteli että "oivoi kun meni massia suhun tänään"! WWOOTWOOT?! Lahjojahan ei tietenkään avata ennen jouluaattoa joten.. kylläpä kärvistelee hipelöidä noita paketteja ja toivoa xray-näköä ähhhhh! Joululahjoista lisää ensi postauksessa.. ;)

Ensinnäkin, pakko kajauttaa ilmoille ensimmäiseksi että RAKASTAN joulua! Vaikka useampi joulu putkeen on tässä nyt ollut toinen toistaan kehnompi, en ole unohtanut lapsuuden jouluja jolloin kaikki oli hyvin, takassa paloi tuli ja rakkaus täytti silmät, korvat ja kinkun täyttäneen vatsan. Seuraan lukuisia blogeja ja huomasin että moni salakavalasti vinkkailee läheisimmilleen että "nooo tällane ois kiva vaikken mä mitään oikeesti haluakaan, mutmut.."

En oo kovinkaan materialistinen mutta oonhan sentään tyttö joten nätit asiat on nättejä asioita. 

Joten, nooo tällane ois kiva vaikken mä mitään oikeesti haluakaan, mutmut..

1. Michael Korsin Hamilton laukku oranssina mieluiten, sininenkin käy jos ihan väkisin tyrkytät. En oikeen muiden merkkien päälle niin kuolaa mutta Mikke osaa kyllä hommansa! 

2. Joku haju ois kiva. Oon käyttäny muutaman edellisen vuoden ajan Seppälästä (!!!) bongaamaani tuoksua joka on sellanen söpön pannarimainen ja maksaa vain kuusi euroa pullo MUTTA sitä saa ruiskutella alituiseen kun eihän se nyt mikään laadukas ole ja toisekseen ne on nyt lopettanu sen valmistamisen. Joten.. voisi olla siis hyvä aika aikuistua ja ostaa aikuisten naisten tavoin ihan oikea hajuvesi - ja kai se on kaikille kiva etten tuoksu ihan nihkeelle.

3. Josie Maran Escape to Morocco meikkisettipuketti ois mielenkiintonen, oon lukenu monta ylistävää arvostelua ja mielenkiinto on kyllä herännyt.

4. Niken Air Max 2014 lenkkarit - Mun Niken Free Runit on iha mielettömän huiput ja maailman parhaat mutta kai se on joka vuosi juostava uuden gearin kera?

Ja vielä pari toivetta, kolme vain! En toivo siis ku seitsemää asiaa, aika iisibiisi right?! 

5. Menu Descriptionin korupuu on iha supernätti ja kiiltävä ja cool ja käytännöllinen ja supernätti!! Haluisin noita puita ehkä aika monta.. tai sitten yhen ison puun. Oiskohan se mahollista? Hmm. Joo mutta puun haluaisin.

6. Frends Laylan über seksikkäät kuulokkeet - no words needed.

7. Jo aiemmin ylistetyn Miken kello on tarpeellinen, rosekultasena kiitos. Lupaisin olla aina ajoissa jookosjookos?! Ahhh rakkauskello.

Siinäpä ne itsekkään äidin lahjatoiveet, voin laittaa osoitteen tähän ihan jos haluatte pistää pakettia tulemaan. Lupaan olla ottamassa lahjuksia vastaan ihan kellon ympäri, palkkaan joulunpyhiksi jonkun vahtaamaan tuolla alhaalla. 

Tottahan toki sitä Bögelle haluis vaikka mitä mutta jos sille polulle lähden niin paluuta ei ole....... kaikki on niin miniä ja söpöä! Eli, ei, en edes astu sinne päin. 

Mitä sä haluat joululahjaksi? Kai säkin vinkkasit blogissasi tälleen muodikkaasti "huomaamatta"? ;) Kerroinkin tossa edellisessä postauksessa että poikaystäväni oli jo tänään (kielloista huolimatta - soosoo) käynyt pari pakettia nappaamassa. Mitähän ne sisältää? Auta arvaamaan! En oo kärsivällinen yhtään. (Alimmaisen paketin avaamisessa ei onneks tarvinnu ootella paria viikkoa hihiiiii namnamnam)

Oon aina jotenki näköjään virheellisesti kuvitellut että oon positiivinen, iloinen ja energinen naikkonen - tänään Spotify muutti kaiken! Huomasin Taika Mannilan blogissa tästä juttua ja pakko oli kokeilla! Niin kuin Facebookissakin, Spotifyssa voi katsella taaksepäin kulunutta vuotta 2013 mutta elintärkeiden statuspäivitysten sijaan kuuntelemasi musiikin saralta. Sitähän ollaan oltu kovin melankolinen ja semisti synkkä. 

Ei voi sattuu ei tuu verta! Käypä kurkkaamassa mitä musiikkimakusi paljastaa sinusta - totuuden torvi - jos riipaisee kovasti katu-uskottavuuden päälle niin tulepa ihmeessä vuodattamaan tuntemuksiasi, Niina-täti pystyy samaistuu! :D

Vau, sylissä-blogin Marsikka piristi muutoinkin aurinkoista epäonnen päivääni blogihaasteella – kiitoksia vaan! Nyt täytyy myöntää että olen ihan neitsyt näissä hommissa että saa nähdä miten käy..

Jos ymmärsin oikein niin tässä blogihaasteessa minun tulisi ensin onnistua vastailemaan haastajan kysymyksiin ja tämän jälkeen pääsen itse laatimaan kinkkisiä kysymyksiä ja lätkäytän haasteen neljälle muulle bloggaajalle.

Marsikka halusi seuraaviin kysymyksiin vastauksia – let’s mennään!

1. Millä live-keikalla kävit viimeksi?

Olen sellainen ihminen joka kovasti haluaisi käydä live-keikoilla muttei jostain syystä koskaan kuitenkaan käy. Viimeisin keikka oli heinäkuinen ulkoilmakeikka Lontoossa nimeltään Gentlemen of the road ja siellähän oli iki-ihania poikia kuten Ben Howard, Edward Sharpe ja Mumford and Sons. Sanomattakin lienee selvää että hyvältä kuulosti.

2. Juotko glögiä? Terästettynä vai ilman?

Juon ja paljon. Ei ole niin väliä onko terästettyä vai ei, mutta rusinoita mielellään saisi olla. Kourallinen. Täältä ei valitettavasti glögiä löydy joten juon sitten ensi viikolla Suomessa kaksin käsin.

3. Jos matkustat, missä kävit edellisen kerran ja milloin?

Minähän matkustelen tavallaan joka päivä kun täällä ulkomailla asustelen, eikö eikö? Eheehe. Viimeisin reissu oli Suomeen, ihan Helsinki, Heinola ja Tampere tuli koluttua. Ah mitä turistimeininkiä! ;)

4. Onko joulu ja muut perinteiset juhlat sinulle tärkeitä? Miksi tai miksi ei?

Oi voi, ovat kyllä! Kai se on niin että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpänä tällaisia perinteitä pitää. Suurimpana syynä perinteisten juhlien vieton tärkeyteen on perhe ja läheiset ihmiset. Ei ole mitään niin kivaa kuin kokoontua porukalla yhteen kaikkien ihanien kanssa ja nauraa niin että poskiin sattuu. Juhlat ovat käytännössä vain hyvä tekosyy näille kokoontumis-ajoille. Love ’em!

5. Miten rentoudut parhaiten?

Tällä hetkellä tuntuu siltä että en ole rentoutunut koko vuonna vielä. Ensin oli muutto ulkomaille, sitten työstressi, sitten koulustressi, sitten vauvastressi, sitten taas työstressi ja kaupan päälle koulustressi. Toivon että ensi viikolla olisi aikaa rentoutumiselle kun pääsen ensin Helsinkiin äidin ja sitten Savoon isovanhempien luokse paapottavaksi ;) En osaa rentoutua ollenkaan. Myönnettäköön. Oijoi, paitsi kun pelaan Tomb Raideria Xboxilla, silloin en ajattele muuta kuin verta, hikeä ja kyyneliä! Woyaa!

6. Jos herkuttelet kunnolla, mitä syöt?

Äitin kokkailut on parasta herkkua. Oon ihan vauva hahha. Aikuis-vastaukseni olisi sisältänyt lohta, suklaakakkua ja valkkaria. All in –mättö herkkuihin kuuluu taas suolakurkut, oliivit, feta, valkosipulidippi, salmiakki ja sata litraa kokista.

7. Mitä kuuluu iltarutiiniisi?

Hahaaa! Hampaiden ja naamataulun pesun jälkeen tän super-keissin rasvaaminen Bio-Oililla! :D Se on iha mieletöntä, tuoksuu ihan joululle, lämmittää ihon mukavasti ja siinä sitä sitten seistään kokovartalopeilin edessä hieroen pallomahaa ylpeänä hahahha Mä myöskin aina-aina kattelen jakson kaksi tai kolme erästä vlogia, en siksi että se rentouttaisi tms. vaan koska olen auttamattomasti koukussa.

8. Jos lähetät joulukortteja, joulumerkillä vai tavallisella? Tunnetko pistoksen sydämessäsi jos saat kortin joltakulta sellaiselta jolle et itse lähettänyt korttia?

Täytyy myöntää että en ole tainnut koskaan lähettää yhtäkään joulukorttia. Tämäkin taitaa muuttua tässä ikävuosien kertyessä.. alkaa pian askartelu taas maistumaan ;) Saan itse joulukortin yleensä mamasitalta aka äitiltä ja sitten mummolasta. Ei tunnu pistosta koska soittelen sitten tai menen käymään ni oon yhtä korttia koko mimmi!

9. Kuka on läheisin ihminen sinulle, jos (mahdollista) elämänkumppania ei lasketa?

No en sano! En osaa päättää! :C Mä en ala nyt valitsemaan vaan sanon että äiti ja pikkuveli. Tottakai sitä pitäs varmaan ajatella että äiti olisi tärkeämpi koska sen höperön ansiosta mä oon olemassa mutta musta ei tunnu hyvältä valita äitiä koska oon kokenu pikkuveljeni kanssa niiiiiin paljon ja se on hyvin pitkälti puolet musta. Se on niinku poika-versiona minä. Jos äiti siis loi mut niin pikkuveli sitten muovas musta tällasen, joten julistan tasapelin! Ja kaiken lisäksi me ollaan aikamoinen kolmikko joten siihen ei mennä väliin sörkkimään! ;)

10. Tunnetko olevasi sen ikäinen kuin olet?

No en todellakaan! :D Niin kuin oon tässäkin haasteessa jo maininnut ni mä oon ihan vauva. Mun mielestä on ihan mielettömän tärkeää säilyttää tietyn tyyppinen ”lapsellisuutensa” ja joskus vain olla aivan tollo, vaikka sitten olisikin jo vaikka keski-ikäinen. Toiselta kantilta katottuna taas tunnen olevani joskus vanhempikin kuin oikeasti olen. Joillekin ystävilleni oon oikea äiti-hahmo ja tuolla töissäkin usein otan ko. roolin, jotenkin vaistomaisesti. Hieman itserakkaasti ajateltuna sanoisin myös että ajattelen ehkä ikäistäni kypsemmin useista asioista elämässä niiden asioiden takia mitä olen kokenut ja nähnyt. Riippuu siis päivästä! :P Ootko sä tavannut tollo-Niinan? Vai oonko kenties ohjeistanut sua äidillisesti? Kerro sä!

11. Mitä toivot uuden vuoden tuovan?

Uuden vuoden (tarkemmin huhtikuun) toivon tuovan meille terveen pikkupojan. Muuta en toivo. Muulla ei ole enää väliä.

***

Itse heittäisin blogihaasteen seuraaville ihanille naisille:

Wilmiina - T-paita ja farkut

Janette - Jassen life

Kristiina - Puutalobaby

Meri - Me, Myself and You

Miakuusisto - ArkiJuhlaa

Kysymksenne:

1. Oletko koskaan lukenut kirjaa joka sai sinut nauramaan ääneen? Kirjan nimi? Jos et, niin mainitse jokin kirja joka herätti edes joitain tuntemuksia.

2. Mikä on omituisin ruoka jota olet koskaan maistanut? Kuvailisitko makua hieman? 

3. Nimeä paikkakuntasi paras kahvila ja oma vakkari-tilauksesi.

4. Mitä nautiskelet silloin kun on fiilis ”nooh kai mä oon ansainnu tän”? ;)

5. Kuka on läheisin ihminen sinulle, jos (mahdollista) elämänkumppania ei lasketa?

6. Kerro tähän (ihan vain kaikkien viihteeksi) viimeisin eriskummallinen unesi minkä muistat.

7. Jos saisit olla yhden päivän ajan joku muu, kuka olisit? Mitä tekisit?

8. Miten rentoudut parhaiten?

9. Mikä on ollut ikimuistoisin reissusi? Miksi?

10. Mistä vaatekappaleistasi et luopuisi mistään hinnasta?

11. Mitä toivot vuoden 2014 tuovan tullessaan? 

***

Kiitos haastajalle ja kiitokset jo etukäteen blogihaastetut! Ihanaa joulun odottelua ja palataan taas *pusss*

Wow wow wow hold your horses, nyt sain jo toisen blogihaasteen! Milloin neitsyestä tuleekaan konkari? Tällä vauhdilla kovin pian! Illuusia Mamabella blogista haastoi kertoilemaan joulujuttuja ja minä tyttöhän kerroin! Lukaise siis alta miltä näyttää minun jouluni - pystytkö samaistumaan esimerkiksi siihen että glögi ei ole mitään ilman rusinoita? Tai onko mielestäsi jouluna näytettävä kauniilta koko ajan? Mielestäni keskivartalo saa pyöristyä ja housun napit aueta, tehden ruualle tilaa - mutta mitäs muuta.. 

Haastan Janeten Jassenlife blogista.

1. Parasta joulussa? 

Se että kukaan ei tule sanomaan ”Niina, mitä sä yölläkin oot jääkaapilla?” vaan liittyvät seuraan.

2. Joulumusiikkisi? 

Jos kovin yleistän niin joulumusiikki on ihan kammottavaa vaikka joulusta tykkäilenkin. Jotenkin eniten uppoo ne sellaiset leffa score –tyyppiset ei-lallattelua fiilistelyt.

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? 

Joo, Isäni on Turbomies, Yksin kotona yms. on ihan huikeita! :D

4. Jouluherkkusi? 

Riisipiirakat ja munavoi – no doubt about it. (Ainakin meillä toi on jouluherkkua?!)

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? 

Porkkanalaatikkoa, riisipuuroa, herneitä ja tosi suolasta lohta.. mm.

6. Koska joulukoristeet pääsee koristamaan kotiasi? 

Ei ne pääse ollenkaan ku asustellaan täällä lämmössä niin jotenkin joulun “laittaminen” tuntuu ihan teennäiseltä ja epäsovinnaiselta. Paikallisten joulukoristelut palmuissa on vähä wtf.

7. Joulu kotona vai jossain muualla? 

Joulu on ihan MUST viettää perheen kanssa, paikalla ei niin väliä. Parhaimmat muistot on lapsuudesta kun kokoonnuttiin aina mummolaan koko jengin kera.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut? 
Itse lahjon ainoastaan kaupasta ostetuilla mutta esimerkiksi jokavuotiset itse tehdyt villasukat on ihan lemppari-lahja! Ajatus on tärkein – vaikka se kuinka kliseistä onkin.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? 

En kun ei täällä oikein ole tuota pimeän aikaa kauaa :C Kynttilöitä polttelen kyllä joka tapauksessa! :D Tällä hetkellä tuoksuu hehkuviiniltä.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? 

Oman perheen kanssa (aka suvun kanssa). Ei muttia.

11. Onko sinulla joku joululahjatoive? 

On, jos oikeasti kiinnostaa niin kurkkaapa pari blogipostausta taaksepäin ;)

12. Paras saamasi joululahja? 

Öö.. varmaankin keijukaisbarbie jonka sain joskus 8-vuotiaana? Ihan mielettömän siisti oli!

13. Kamalin saamasi joululahja?

Ei kai kamalia lahjoja voi olla, kaikki ovat olleet jollain tapaa merkityksellisiä.

14. Kuvaile unelmien joulusi? 

Kaikki läheiset, Savon mummolassa, jokaisella hymy naamalla, maha piukeena ruuasta ja posket punasena saunomisesta.

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu? 
Kun joulupukki suukon sai – creeps the living shit outta me.

16. Oletko tehnyt jo jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä? 

Tänään ostin äitille pikkuisen lahjuksen ja muille jo lahjapussit mille ei ole kyllä sisältöä.. ahhahah

17. Paras joulujuoma? 

Rusinat glögillä ;)

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? 

Ei ole väliä kunhan on niin maan perkeleen tuuhea ja näyttävä ja täynnä hilpetööriä!

19. Käykö teillä joulupukki? 

Ei taida käydä, jospa ensi vuonna kun pikkupoika on maailmassa.

20. Paras joulumuistosi lapsuudesta? 

Hämärä muistikuva siitä kun istun mummolan liian kuumaksi lämmitetyssä tuvassa kuusen juurella repien paketteja auki, katsomatta edes mitä ne sisältää. Sitä tuhoamisen intoa!

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa? 

Taidan olla nätti jouluruuan puoleen väliin saakka ja sit vaihtuu kollareihin et mahtuu lisää muonaa. Eikse nyt oo ihan standardikäytäntö?

22. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko? 

Porkkanalaatikko ehdottomasti. Hamuan sitä kauppojen hyllyiltä oli vuodenaika mikä tahansa.

23. Paras joulusuklaa? 

Panda suklaarasian kukka konvehti.

24. Joulutortut vai piparit?

En ollenkaan haluis valita vaan mättää molempia mutta jos ihan pakko on valita niin.. joulutortut – luumuhillo on nerokasta.

Hei vaan tyypit, Suomessa ollaan! Hiljaiseloa on ollut, myönnettäköön mutta se on ihan vaan kolmen eri asian syytä; 1. oon syöny niin paljon ja usein etten ehdi enää tekemään muuta 2. täällä Suomessa on niin harmaata että pieni ihminen masentuu ihan kuin vuosittaiset tilastotkin osoittavat 3. oon koittanu olla poissa koneelta etten tekis töitä vahingossakaan. Mutta tässä sitä taas toljotetaan, itseasiassa Tampereella tällä hetkellä, pikkuveljen luona (asuin täällä itsekin ennen ulkomaille muuttoa) ja enpä oikein muuta tee kun otan rennosti ja koitan nähdä kaikkia kavereita jotka joulumättöjensä jälkeen jaksavat pyöriä seuraani. Oon täysin rakastunut pikkuveljen jättitelkkariin ja Elisa Viihde pakettiin + Netflixiin! Vietän päivät kuten Petri Nygård männävuosina, kanavasurffaillen! Nyt pyörii National Geographic ja Huumebisnes Oy -sarja joten neulojen näkyessä tv-ruudulla, kirjoitan tänne aina pari lausetta lisää ;)

Aloitan nyt keissikuvalla koska sehän tässä nyt varmasti kaikkia eniten kiinnostaa - "kuinka suuri se nainen jo onkaan"? No sen voin sanoa että aikamoisen SUURI. Pääsin uudelle kymmenykselle painoni suhteen, en oo koskaan päässyt 70kilon paremmalla (aka hurjemmalle) puolelle. No comments. Mainitsen tästä aiheesta pikkuisen lisää tuonnempana mutta tässä siis komea keissini johon olen aivan täysin rakastunut! On kuule helppo pestäkin tällanen, suosittelen! Kuvassa jalassa Seppälästä poikien osastolta ostetut 158cm ällön vihreet haaremikollarit jotka ostin pikkuveljelleni viime reissulla täällä ollessani mutta se ei suostunut käyttämään :D On kuulemma maailman rumimmat housut! Neljän euron unelmat I tell ya.. Raskausviikko 24+6. (Huom! Kuvassa takana kaksi päivää ja yötä pelkkää syömistä äitin luona.........)

Lensin Suomeen siis 17.12. tiistaina ja hätäpäissään otetut lennot paljastuivatkin oikein mukaviksi kun huomasin Frankfurtin kentällä että jatkolentoon oli reiska neljä tuntia aikaa.. siellä sitten ensin *yllätyssss* SÖIN ja kattelin Greyn Anatomian kolme uusinta jaksoa pädiltä ja loppuajan nukuin jossain hämärässä, erittäin vilpoisassa odotustilassa, läppärilaukku tyynynäni. Tärisin ku pahempikin sheikkeri ja sain matkamuistoksi saksalaisen nuhan. Lennoissa hyvää oli se että ekalla lennolla koko muun koneen ollessa täynnä, sain koko penkkirivin itselleni! :) Taisi baggage drop tiskin poika kattoa että toi tarvii vähä oikasta niveliään kesken jytinän ja jytkeen. Thanks sano Tyra Banks! Lennotkin meni aika mutkattomasti koska nappasin tuntia ennen ekaa lentoa pahoinvointipillerin ja se jotenkin laannutti myös mun lentopelkoa tai oli ainaki kunnon placebo jos ei muuta. Jännitin ennen lentoja että mitenhän Böge tulee reagoimaan mutta hyvinhän se poika hoiti homman! Ainoastaan nousujen ja laskujen aikaan oli havaittavissa pientä rummuttelua ja liukuilua ees taas mutta muuta ei sitten ollutkaan, eikä tullut jälkeenpäinkään.   Ekalle lennolle mennessäni turvatarkastuksessa piippasin ja naisen kopeloitua mut jouduin vielä näyttämään todistusta siitä että oon oikeasti raskaana enkä salakuljeta mitään. Kyllähän mä vähän salakuljetinkin - pikku Bögen!! ;) Onneks siis pyysin todistusta lääkäriltäni Maxilta ennakkoon. Score!   Laskeuduin Helsinkiin keskiyöllä ja äiti oli ajellut taas väärälle terminaalille mutta oli kuitenkin kävellyt oikealle vastaan. Voi äiti <3 Olin pettynyt Suomen lumettomuuteen mutta oli kiva hengitellä raitista ilmaa ja SYÖDÄ! Kun päästin äitin luo Vantaalle ni se loikki samantien takas petiin kun aamulla oli viideltä herätys ni minäpä sitten nohevana tyttönä painelin samantien jääkaapille - oli jopa kaalikeittoa mitä pyysin tehtäväksi! Oi voi sitä syömisen iloa ja no niin.. siinäpä ne päällisin puolin ;) 

Vietinkin äitin luona ekat pari päivää vaan chillaten ja syöden. Odottelin että viikonlopun tullessa lähdettäisiin Savoon mummolaan näyttämään isoisovanhemmille Bögen kotia mutta myös syömään vähän lisää. Elkääkä huolehtiko, kyllä ne muutkin söi, mutta kai ne tuns siitä syyllisyyttä vähä enempi ku mä hahha Mutta nää välipäivät mä siis vietin mm. kattomalla Erilaiset Äidit -sarjaa ja muuta mitä en tuolla muilla mailla pääse näkemään (vielä! kohta hankittava kyllä se tv-kaista whatever it is *winkwink sulle you know who*) Eniten odotin että nään Emilian jakson koska oon lukenu Mutsis on -blogia jo pidemmän aikaa ja jotenkin monissa asioissa tunnutaan ajattelevan samoin tavoin. Tykkäsin siitä miten Emilia kohtasi pelkonsa jälleen kerran ja miten ihan arkielämässäkin pikkuinen voi olla mukana jopa itse blogin teossa - upeaa huomata että "normaali" arki voi joten kuten säilyä ennallaan vauvankin kanssa. Eniten kuitenkin kiinnitin huomiota siihen kun Emilia puhui raskauden aiheuttamista muutoksista kroppaansa - "Raskauskroppa tuntuu epämukavalta, mä tykkään mun mahasta, mä tykkään et siel on vauva, mä rakastan sitä vauvaa tietenkin mut mä kyl odotan vaan innolla että tää on ohi ja mä saan mun oman vartalon takasin". Oli huippua huomata että joku muukin ajattelee just niin ku minä ja että sanoo sen vielä julkisesti ääneen, koska usein tuntuu siltä että ihmiset liikaa ajattelee niin että "nauti nyt joka hetkestä, joka kilosta, kurtusta ja arvesta" eikä ajattele että ehkä se ei olekaan niin kivaa ihan joka päivä. Mä en vaihtais tätä MIHINKÄÄN mutta kyllä mä jo kovasti suunnittelen sitä että pääsen treenaamaan ja siihen kuntoon missä olin ennen raskautta koska siitä kunnosta on oivoi niin kovin helppo päästä tavoitekuntoon! :) Nyt sen huomaan kun on näitä kiloja kertynyt ja tiedän että kova urakka on edessä, kun sitä silloinkin jo valitteli että "onpa vaikeeta" no öö ei ois ollu ;) Alla kuvaa siis ihanasta Emiliasta ja mun naama-terveinen sinne, vahva olet kuin mikäkin! UGH! :D Ja kyllä, itkin ku hullu. Kattokaa ihmeessä tuo jakso! Klikkaa tästä ja anna kyynelten virrata.  Vietettiin siis ennakko-joulua äitin vanhempien luona Itä-Savossa ja oikeata joulua Heinolassa mökillä. Mökille tuli mukaan myös maailman paras törttö aka mun pikkuveli, jonka aivoituksista oon joskus aiemminkin jo kirjoitellut :P Oli ihanaa vaan olla ja rentoutua, saunoa ku hullut ja pelailla pelejä, syöden tietenkin joka välissä. Lahjojakin saatiin, ihan jokainen - pikkuveli sai tietenkin eniten koska se jotenkin aina osaa ruinaa niitä. En nyt mitään lahjapostausta oo ajatellutkaan kirjotella mutta yhden postauksen eräästä ISOSTA yllätyksestä kirjoitan kyllä pian ;) Böge sai sedältään Bamse hammasharjan ja tahnan hahahha voi olla että on tahna vanhaa kun käyttöä tulee mutta ihana ajatus! ..poikaystävääni kun kutsuin joskus nimellä Bamse ja siitähän se sitten lähti.. pikku-Bamse on tuloillaan. Isä-karhu olikin hankkinut pikku-karhulle upeat Converset! Kelpaa strollailla.. Chekkaa, meijän joulukuusikin oli enemmän Bögen kokoluokkaa ku meijän muiden. 

En muistaakseni tänne oo vielä maininnut siitä kuinka olin turhautunut siihen etten saa äitiyspakkausta Kelalta? No anyways, en sitä saa koska en kuulu enää Suomen sosiaaliturvan piikkiin kun oon ollu liian kauan muilla mailla tietämättömillä. Ensin se harmitti kovinkin koska onhan siellä vaikka mitä tarpeellista ja en tiijä, kai se oli se perinteinen periaatekysymys että siitä jäin vineemään. Noh, eipä tartte itkeskellä enää! Bamse lähti joulun viettoon Leedsiin, Englantiin isosiskonsa luokse, jonne sitten kerääntyi joitain perheenjäseniä. Tällä siskollapa sitten sattuu olemaan pikkuinen poika joka on kasvanut ulos pienoisista vastasyntyneen ja vähän isommankin vauvan vaatteista joten .. me saatiin ne kaikki!! Saatiin kuulemma myös kantoreppu!! Oon NIIN kiitollinen ja niin onnellinen ja jeeee Bögellä on ihan repertuaari vaatteita nyt ja voin keskittyä jonkun muun asian stressaamiseen. En oo siis itse vielä päässyt käymään tuomisia lävitse kun olen täällä Tampereella mutta sain kuvan, huomioi erittäin käytännön läheinen pakkaustyyli a la Daddy. (En tiijä miten se omat tavaransa ees sai kuljetettua mutta JEEEE Bögelle kaikkee kivaa hihihi) Mun oma äitiyspakkaus <3 Kiitos!

Kun tossa aiemmin puhuin siitä että odottelen innolla että saan oman kroppani takaisin niin oon itseasiassa melkein kirjottanu mun "lähtötilanteesta" ja mihin pääsin tuossa pari kuukautta ennen kuin testi plussasi ja mitä sitten kävi mutta.. ei tekosyitä, kirjoitan sen kyllä vielä! Vai olisko siitä ees kiinnostavaa lukea? Musta on mielenkiintoista kytätä tuon tyyppisiä postauksia joten ehkä kirjotan sen joka tapauksessa vaikka ette haluiskaan :P onpaha itellä tallessa vertailukohtana sitten kevättä varten. Tässä teille kuitenkin kuva johon törmäsin, jonkalaiseksi halajan. Ollaan ajateltu (aka mä mietin itekseni ja Bamse lukee sen täältä) että menis juhannukseksi Suomeen ja viettäis samalla siellä sitten Bögen ristijäiset ja ajatuksena olis olla jo ihan ookoo näkönen mami siellä. Mutta mitä tähän kuvan kuntoon tulee, aikarajaa ei ole; jos IKINÄ näytän noin hyvältä ni heitän kokovartaloyläfemmat itteni kans. Drool. 

No niin, eikös siinä ollut jo tarpeeksi täksi illaksi? Pahin ikävä on purkautunut? Hyvä tyttö/poika! :) Mä laitan tästä läppärin kiinni ja lähden tekemään jotain tosi mielenkiintoista ja jännittävää, jotain missä on glamourin tuntua niin kuin näin lauantaisin bloggaajan pitää. (eli siirryn sänkyyn kattoo Family Guyta)

Kirjoittelen siitä joululahjasta joka sai kyyneeleet virtaamaan heti tuossa huomenissa. Hyvä on, kerron jo nyt.. Mä ootanki kaksosia!! No ei vaan aaahahahhaha Palataan!

No niin, nyt siihen yllätykseen! En siis odota kaksosia vaan ihan yksi Börjeläinen tuolla vaan hengaa ;) Eli, jos kelailette takaisin päin blogiani, kirjoittelin joululahjatoiveista ja kerroin sitten että vaikka sovittiin että ei osteta lahjoja toisillemme Bamsen kanssa niin eihän se taaskaan totellut. Sain siis kaksi pienoista pakettia jotka sitten sai avata vasta jouluaattona. Vietettiin joulu sitten erillään, minä Suomessa ja tuo Leedsissä ja en oikein niitä lahjoja sitten edes mietiskellyt sen enempiä koska olin satavarma että tiesin mitä ne sisältää. 

Tämä yllättävä pukettihan oli se pienempi niistä - kuution muotoinen ja kohtuu painava. Olin varma että hajuvettä saisin, koska aikaisempi halpis hajuveteni kuulemma haisikin halvalta (aaahhahahah ;D) MUTTA eipä ollutkaan hajuvettä. 

Avasin paketin ensimmäisenä koska jännitysmomentti oli poissa koska tiesinhän mitä paketti sisältää. Avasin lahjapaperin ja en nähnytkään jotakin kivaa hajuvesilootaa vaan ihan täysin valkoisen pahvisen pakkauksen. Tässä kohtaa mietin että se on varmaan ostanut jotain ihan halpahallihajua hence the packaging. Avasin sitten tän pahvikuorenkin ja näin mustaa nahkaa, komean näköisen "kotelon" ja EEEEEEEEEIIIIIIIIIKKKKKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Aloin itkemään samantien ja äiti hyökkäs kylkeen kiinni että no mikä on ja mä soperran että "no ei sen pitäny tää olla" ja pikkuveli nykii paketin kylkeä että "no mitä siellä sitten on" - "no se kello mitä oon ihaillu puoli vuotta ja mitä sen EI pitänyt ostaa". 

Olin siis ihaillut erästä Michael Korsin rannekelloa jo iäisyyden ja aina kun kävelin sen koruliikkeen ohi, pysähdyin, huokasin kosketellen näyteikkunaa ja jatkoin matkaani töihin. En tavallisestikaan törsää rahaa, varsinkaan itseeni. Harvemmin myöskään ihastun näihin merkkituotteisiin vaan löydän sitten jonkun jäljitelmän joka kelpaa. Mutta tämä kello .. ei pers.. en ees osaa kuvailla kuinka paljon sitä halusin ja kuinka kuitenkin taistelin vastaan koska olihan se aika kallis. Ja nyt, nyt mulla on se! Mulla on mun Mikke, se on mun mun MUN! :))) Kävin tänään lyhennyttämässä sen rannekkeen ja sain komistuksen vihdoin ranteeseeni killumaan. Ihana ihana ihana! Tarkistan kellonajan ehkä puolen minuutin välein jotta saan kurkkaa hihan takaa mun Mikkeä! Hahaha oon aivan sekaisin tästä - materialisti-Niina is in the building! Ah, täydellinen. 

Ja minähän en siis edes ostanut joululahjaa ko. herralle koska sovittiinhan me niin. Noh, little does he know, oon keräillyt täältä Suomesta nyt tuliaisia vähän enemmän kuin tavallisesti ja lupailin että nooooo ens vuonna saat sitten oikeita lahjoja ;) Kyllä se saakin. Ostan sille kuun.

Saanko siis esitellä, uusi rosékultainen rakkaani, MIKKE:

Ja sain innostuksen lakkaamaan kyntenikin nudeksi jotta sopivat Miken sävyihin, ja tämä se on PALJON koska en osaa lakata kynsiäni lainkaan. Aina menee aivan reisille ja lakkaa on enemmän iholla kuin kynsissä. Tässä nyt taidonnäytteeni ja todiste siitä kuinka raskaus todella tekee naisen kauniimmaksi, nuo kynnet! Mun kynnet on aina ollu vahvat ja kasvaneet nopeasti mutta tää on nyt jotain ihan mieletöntä, pian voin kiipeillä palmuja pitkin! UGA UGA UGA

Tässä kaikki tältä kertaa, must tuntuu et tää edelleen-halvan-hajuinen-neiti tarkistaa taas et paljon kello on. Ahhhh.

Oon ihan kaamean huono bloggaaja mutta toivossa on hyvä elää, niin teen itsekin ja koitan ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen suhteen. Siis en ymmärrä, miten ei muka ole aikaa kirjoittaa, vaikka joka päivä? No niinpä! Joten, nyt yritän, jotakin kirjotella, melkein joka päivä. Katsotaan kuinka monta risua saatte lähettää tänne jo ensimmäisen viikon jälkeen...

Matkustin Jukka Poijjaan ja Anna Abreun tavoin kylmästä lämpimään uuden rakkaani Michael Korsin kanssa ja päätimme yhteistuumin että tuo vanha rakkaus otetaan takaisin ;) Poikaystäväni huojentui uutisen kuullessaan ja kuulkaas, täällähän on oikeastaan taas vaihtelun vuoksi hyvinkin mukava elellä. Suomi-ikävä sai aimo annoksen sitä itseeän Funlandiassa joten nyt tämä taas tuntuu aika kotoisalta, tai että mitä, kotoisalta?! Kyllä! Aiemmin ajattelin tätä pikkuista paikkaa lähinnä välietappina mutta kyllähän se nyt vaan niin tuppaa olemaan että toinen koti tästä on jo kovaa kyytiä muodostumassa, ja tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti-oikeasti niin ajattelen. Vau!

Suomen reissulta haluan näyttää yhden kuvan, tai oikeastaan kaksi, jotka ovat niin tunteisiin vetoavia etten voinut jättää niitä pois. Äitini oli kaivanut varastosta minun ja veljieni käyttämän kastemekon ja kastemaljan! Nyt ovat nekin valmiita pikkuisen tuloon! Maljaan kuulemma tupattiin rustata kastepäivä, ei syntymäpäivä - mietin ensin että menikö papilla numerot sekaisin.. 

Oih tuoltahan kurkistaa myös JÄRJETÖN mahani - Suomen ruoka maistui ja poika tais kasvaa mahassa kolminkertaiseksi siitä hiilari määrästä. Anteeksi pikkuinen, äiti tekee susta pullean nallen. 

Ostettiin Börjelle sänky männä viikolla ja siihen bumper joten olihan se pakko kasata ja laittaa "muka-valmiiseeen" kuntoon ihan mielenkiinnon vuoksi. Kuvan sängyssä ei ole siis lakanoita eikä mittään vielä, kunhan kikkailin kun olen malttamaton. Blogissa aiemmin hehkuttamani Snuggle Bunny siellä myös! Tuo sinivalkoinen peitto on äitini äitin neuloma, oli tehnyt sen äitini ensimmäiselle lapselle (isoveljelleni) ja se sitten tuli myös omaan käyttööni ja pikkuveljelleni myöhemmin. Aivan super-ihanaa saada samainen peitto nyt myös Börjelle ja tietää että isomummi hymyilee maireana Savon perukoilla kun hänen peittonsa on jälleen käytössä :) Huippua! Laitan päivitettyä kuvaa poikasen sängystä sun muista vetimistä kun saamme päätettyä että muutammeko tästä pikkuisesta kotikolosta pois vai jäämmekö tähän syyskuuhun saakka - olemme hieman kahden (oikeastaan useamman) vaiheilla. Tämä asunto on ihana, mieleinen, hyvällä paikalla, tuntuu jo kodilta - mutta liian pieni. Tämä kun on sellainen avo-ratkaisullinen iso studio huoneisto niin ovia ei ole muuta kuin vessaan ja #faija epäilee tämän koituvan ongelmaksi kun Bögelitoksen olisi aika nukkua tms. En mä tiedä mitä se aikoo täällä alkaa mesoamaan mutta nyökkäilen nyt mukana vaan.. :D

Tulin takaisin home away from homeen siis tasan viikko sitten, itseasiassa tunti tästä hetkestä niin kone laskeutui. Vietin viime viikon totutellessa taas työrytmiin ja paikkaillen edellisen kolmen viikon jättämiä aukkoja. Suurin ja haasteellisin tehtäväni seuraavan parin viikon aikana on löytää itselleni sijainen joka hoitaisi hommat kun olen äitiyslomalla. Olen nyt haastattelut ehdokkaita ja vastaanottanut läjän hakemuksia. Kauhean vaikealta tuntuu ajatella että itse ei olisi enää kontrollista omasta "työ-vauvastaan", niistä omista työtehtävistään ja vastuualueistaan joita niin kovin tarkoin on tässä koittanut hoivata ja huoltaa. Pakko vain yrittää olla olematta liian kriittinen hakijoiden suhteen ja lopulta antaa sitten yhdelle mahdollisuus näyttää kykynsä, minun ollessani poissa. Musta tuntuu että samanlainen ongelma saattaa tulla vastaan sitten kun Bögelle täytyy etsiä lastenhoitajaa tai päiväkotia - en kelpuuta ketään :D Tapasin erään tyttösen eilen jonka voisin kuvitella tekemään työni hyvin ja organisoidusti ja jonka kanssa voisin kuvitella itsekin työskenteleväni kun mamikselta palaudun takaisin työn touhuun. Toivon, että pomoni on tästä henkilöstä kanssani samaa mieltä ja saan mielenrauhan (ainakin kuvitteellisen sellaisen) tämän loppu-työputkeni ajaksi. Hihii, huomasin töissä perjantaina että pukemani paita olikin huvittavampi kuin olin aamulla ajatellut - the baby says meow! 

Talvi täällä on aivan mahtava, tai on ollut ainakin nyt tämän edellisen viikon. Suomalaisen ystäväni Jannen kanssa mietimme että ihan kuin Suomen kesä, silleen että kyllä grilliä kaivettaisi jo talviteloilta jos siellä oltaisiin! :) Vaihdoin itsekin talvitakkini (josta voisin tehdä postausta koska se on nerokas) kevät-nahkatakkiini kun alkoi kuuma tulemaan. Lämpötilat ovat heiluneet siellä parinkympin hujakoilla - not too shabby! 

Keittelin tuossa hyvänä vaimokkeena oikeen Presidentti-kahvit aamukahveiksi ja tuollahan tuo yks vielä kuorsaa. Miehet. Eivätkö ne ymmärrä että hyvää kahvia ei tuhlata? Näin muuten hauskan "mietteen" eräällä sivulla - you're as strong as the coffee you drink and the hair spray you use. Nerokas. Ja tykkään erityisesti siksi että tämän mukaan mun täytyy olla aika tositosi vahva! ;) UGH!

Kirjoittelen itse raskaudesta ja sen sellaisista tuntemuksistani paremmin huomenna kun käymme taas Maxin luona katsomassa onko poju kasvanut (hell yes he has!) ja sitten olisi tarkoitus saada tietää niiden sata vuotta sitten otettujen verikokeiden tuloksetkin vihdoin. Päätin muuten että en sitä glukoositestiä lähde tekemään koska se on ihan silkkaa itsensä kiduttamista. Ja koska vointini on ollut mitä parhain, en näe sitä tarpeelliseksi. Synnytysvalmennuskurssille en tiedä mahdummeko enää ja sekin selvinnee huomenna. Kyllä sitä selvitään, kävi miten kävi, eipä siihen nyt oikeen voi valmistautua kuitenkaan ja olen niin utelias että Internetin ihmeellinen maailma tarjoaa kyllä aika paljon vinkkejä ja näkökulmia. 

Palataan siis asiaan huomenissa - vannon kautta kiven ja kannon. 

Ihanaa sunnuntaita sinne missä ikinä oletkin, mä leipasen nyt pellillisen sämpylöitä!

Ajattelin kirjoitella vielä miten aiemmin mainitsemani sämpylät oikeen onnistuvatkaan. En ole mikään mestarikokki mutta olen kyllä aina tykännyt kokkailla ja roikuttiinkin isoveljeni kanssa äitin housunlahkeessa pienestä pitäen että "anna mäkin teen". Leipominen on tietenkin paljon hauskempaa kuin perus-kokkaaminen, hyvin pitkälti sen vuoksi että siinä saa tunkea pikkusormensa taikinaan tai käyttää sitä huimaa vatkainta. Vieläkin tänä päivänä, leipominen on minusta hauskempaa kuin vaikka jokapäiväisen ruuan tekeminen. Täällä asustellessani en ole vielä oikeen päässyt kokkailuun kiinni kun raaka-aineet ovat erilaisia ja juuri se mitä tarvitsen tuppaa olemaan aina kallista tai muuta jaadajada tekosyy-selittelyä. Leiponut olen kuitenkin jokusen kerran, useimmat kerrat epäonnistuen joten tästä saattaa tulla ihan hauskaa seurattavaa tästä sämpylöiden tekemisestä - here we go! 

Täytyy myöntää että ensin kysäsin äitiltiä Facebookissa että mitä helevetin eroa on sämpyläjauhoilla ja vehnäjauhoilla? Että jos sutaisen yhteen vehnäjauhoja ja kaurahiutaleita niin sehän ajaa siis varmaan saman asian? Sain myöntävän vastauksen, tai että "saathan niistä ihan hyviä sillainkin, ei muuta kun leipomaan." 

Aloitin tämän hullunkurisen randomleipomiseni etsimällä kaapin uumenista kuivahiivan sekä kaurahiutaleet. Kuivahiiva on aivan super keksintö mutta sen kanssa temppuilu on hieman "vaativampaa" kun se vaatii oikeasti-lämpimän lämpötilan kohotakseen, toisin kuin normihiiva joka tekee työn hyvinkin itsenäisesti, ilman kikkailua. En itse välitä maidosta joten heitin ensin puoli litraa kädenlämpöistä vettä suurimpaan eväslootaan mitä meiltä löysin (koska hienoja muovikulhoja ei ole) ja sinne sirottelin ehkä 17 grammaa kuivahiivaa (who knows, näppituntumalla) ja lopuksi 5 desiä kaurahiutaleita. Vein ne nyt (hygieenisesti) vessamme lavuaariin muhimaan, sellaiseen pikkasen kuumaan veteen (kuulemma pitäisi olla 45-asteista mutta milläs mittaat).. mietin että kun tulee olo "auts" niin sit on hyvä. Siellä se nyt on ja pysyy, kunnes alkaa kuplimaan. Toivon että Bamse ei herää tällä välin ja mene pesemään hampaitaan.. Ah ja niin, siksi vessan lavuaarin kun ei löytynyt isoa astiaa mihin laittaa vettä ja keittiön tiskiallas odottaa tiskaajaa.. kröhöm. 

Kävin kurkkaamassa ja tuoksu oli sämpylämäinen.. aka hiiva tuoksui. Ja pinnalla oli yksi kupla! Wow! Ehkä tää tästä jopa onnistuu ;) Annan sen muhia vielä hetken, kupla tarvitsee kumppanin. 

Hitsi tää vaihtoehtoinen kokkaustapa on vielä hauskempaa kuin tavallinen, tässä on jonkinlainen jännitysmomentti koko ajan päällä että nooh millonkas räjähtää taikinat pitkin seiniä. 

Seuraavaksi edessä olisi muiden aineiden lisääminen, elikkäs kasa vehnäjauhoja (täytyy toivoa että tällä kertaa ei löydy paketista pikku-kuoriaisia niin kuin viimeeksi mokkapaloja tehdessä..), ripaus jos toinenkin suolaa sekä silmämääräisesti rasvaa, käytän voin sijasta oliiviöljyä koska tämän maan voit maistuvat ällön voimaisille, eivät sellaisille suolaiselle nannalle mitä suomalainen aito voi. Jos olisi juustoa niin heittäisin sitäkin tuonne taikinaan, tai ehkäpä oliiveja, mutta nyt kun on sunnuntai ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, pysyttelen ihan normisämpylöissä. Laitan kylläkin merisuolaa koska se on nannaa, olen koukussa, omnom! Aineiden lisäämisen jälkeen alkaakin se paras osuus - taikinan alustaminen! 

No niin, siinä sitten erittäin oikeaoppisen näköistä aineiden lisäämistä eväsrasiaan ja jauhojen lisäämistä taikinaköntsään ja tadaa, tein jätti sämpylöitä jotka todennäköisesti kohoavat niin että mulla onkin vaan pellillinen sämpylää, sellanen levy sämpylää. Nooh, siitähän sitten leikellään! ;) Uunin laitoin täysille, muistelisin että hieman yli 200 asteessa näitä on ennenkin paisteltu, joten 225 tuossa uunissa taitaa olla ihan passeli. Tämä uuni kyllä paistaa jotenkin oudosti että saa nyt nähdä miten käy.. uuni on lämmin, sämpylät tuosta kuvasta turvonneet jo kaksinkertaisiksi (hiiva siis toimii jeij) joten, ei muuta kun peltiä uuniin ja 10 piinaavaa minuuttia odottelua. Tai ehkä 15. 

To be continued.. 

Sämpylät on nyt otettu uunista ja yllätyin kuinka paljon sämpylöiltä ne näyttävätkään! Kaikki ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin mutta melkein; leivinpaperi on jotain aivan kaamean laatuista joten sämpylät eivät tupanneet irrota siitä irti. Tämänpä vuoksi sämpylöidemme pohjat saivat ihan uudenlaisen paperinmakuisen loppusilauksen. Eipä haittaa menoa tuollainen! Ensi kerralla parempi onni!

Sämpylöiden ulkonäölle (jossei pohjaan kurkkaa) antaisin arvosanaksi kasin, ihan komeita ovat. Maku oli myöskin hyvä, ehkä hieman olisi saanut olla jotakin "munaa" mukana. Toisaalta, kaapista löytyi täytteeksi ainoastaan kurkkua joten, sekin voi olla osasyyllinen latteaan makuun. Mun mielestä kuitenkin sämpylöiden tulisi olla niin hyviä että päälle riittäisi vain kunnon sipaisu voita, joten parannettavaa vielä on. Bamse heräsi kauneusuniltaan ja törkkäsin suuhun uunituoreen sämpylän, kysyin kommentteja, kuului vain "mmm mm mm mmm mm" ja vieläkin se hymyilee - kai ne siis makoisia olivat :) 

Ensikerralla lisään taikinaan enemmän merisuolaa ja sekoitan mukaan myös juustoraastetta ja vaikkapa valkosipulia. Ai niin: ja ostan sitä parempaa leivinpaperia! Mutta loppujen lopuksi, hyvän makuisia sämpylöitä tuli, vaikkakin hieman alternative tyylillä - leipomaan siitä vaan! 

Mitähän momma leipaisee seuraavaksi, porkkanakakkua tekisi mieli.. hmmhmm

Haluan jo kodin, sellaisen jossa tanssia, laulaa ja syödä pullaa vaikka ilkosillaan. Tämän kertainen postaus tulee siis olemaan kodistamme, tai oikeastaan sen puutteesta. Tai siis ei me kodittomia olla mutta nykyinen asunto ei ole ihan tarpeisiimme riittävä ja olemmekin etsimässä uutta kotia, sellaista jossa viihtyisi pidemmänkin aikaa ja jossa näkisi potentiaalia juuri meidän kodiksi. 

Ensinnäkin, täytyy ensin kertoa sellainen ihanainen fakta että täällä asunnon etsiminen on todella helppoa;

-suurin osa asunnoista on vuokralla täysin kalustettuina/varusteltuina, aina huonekaluista haarukoihin > ei tavaroiden roudaamista tai sovittelua uuteen pohjaratkaisuun/sisustukseen

-täällä tykätään rakentaa uutta ja asuntoja onkin vapaana paljon > ei kuukausien, jopa vuosien jonottelua siihen unelma-asuntoon

-kilpailu on kovaa joten asunnot ovat usein viimeisen päälle moderneja ja jopa ihan luksusta tällaiselle tavan talliaiselle

-rahalle (as in vuokraraha) saa kyllä vastinetta > täällä esimerkiksi 700eurolla saattaa saada ihan huippu-upean 2-3 makkarin luksuskämpän kun Suomessa muistan maksaneeni Tampereen keskustassa 900 euroa 2 makkarin ihan peruskämpästä, ja huom - täällä siis kalustettuna, Suomessa tyhjänä

Tämän hetkinen tilanteemme on sellainen että muutettiin siis nykyiseen asuntoomme viime syyskuussa, ajatellen että kyllähän me tässä vuosi nyt heilutaan helposti ja tehtiin sitten määräaikainen vuoden soppari. Koko asuntorypäs, blockki, missä asustellaan on kohtuu uutta ja modernia, moni on kysynytkin että asutaanko me jossain hotellissa :D Ei, ei asuta hotellissa, ihan normikämppä tuo on, mutta maassa maan tavalla hihih Rakastan asuntoamme kyllä, ja penthousen parveke on ihanainen ja ja ja MUTTA eihän me sillon jotenkin ajateltu että no sitten kun bebe on täällä niin saattais olla kiva että ois erikseen esimerkiks makkari. Asuntomme kun on ns. studio. Ja kyllä täytyy myöntää että joskus hieman känkkäräisemmän päivän sattuessa kohdalle, on kyllä kaivannut sitä että saisi sulkea oven ja olla omassa rauhassa (no offense Bamse). Tällä hetkellä tämän kiukuttelun voi suorittaa sulkemalla itsensä vessaan.. not so glamorous. Ammeessako sitä olisi sitten tarkoitus istua ja mököttää? ;)

Käytiin tossa viime sunnuntai moikkaamassa meidän suomalaisia naapureita, pariskuntaa jotka ovat tuon miekkosen kanssa samassa työpaikassa. Heillä on aivan upea kolmen makkarin lukaali, ja siellähän sitä oli tilaa heidän 11-kuukautiselle pojalle myllertää :) Heti kun astuin asuntoon sisälle, mietin että nyt meijänkin on pakko muuttaa. Jotenkin sitä tajus silloin vasta että kuinka paljon sitä avointa tilaa kaipaakaan ja miten olisi ihana jos keittiö olisi ihan erillään olkkarista jnejne. Asiasta täysin toiseen - Nautiskelin siellä muuten Twinigsin Infusions Fruit&Herb collection teetä, olikohan se passionhedelmän makuinen ja oi että, ihan super hyvää! Ostin itselleni töihin ko. kokoelman myös ja nyt on kupissa mansikka-mango.. mmm suosittelen! 

Ja pakko mainita että heidän poikansa, oi että mikä hurmuri. Istui kovin hiljaisena tuijotellen mutta lopulta innostui tanssimaankin vähäsen ja heittelemään yläfemmoja! :) Oli kuulemma harvinaisen rauhallisena kun oltiin kylässä joten kai me voitais mennä useamminkin niin poika rauhottuu :) Kauhea hinku tuli nyt saaha Böge ulos mahasta pyörimään tuohon viereen - 87 päivää! ..and counting.

Mutta niin, takaisin asunto-asiaan. Mennään tänään kattomaan yhtä vaihtoehtoa ja huomenna kai paria kolmea muuta. Oon ihastunu taas jo yhteen tietenkin, joten tuntuu vähän höperöltä ees mennä kattomaan niitä muita mutta annettakoon nyt niillekin mahdollisuus. Toivoisin että päästäisiin muuttamaan mahdollisimman pian niin saisi kotiuduttua ennen kuin poikanen tulee tähän maailmaan mukaan. 

Kerron miten käy - ja sitten kun päästään omaan kotoiseen ihanaiseen niin laitan kuvia siitä mihin päädyttiin! Finger crossed et löydetään unelma-koti!