MÄ EN KESTÄ.
Nauran kyyneleet silmissä.
Puhuttiin toimiston tyttöjen kanssa hyvin ammattimaisesti Chick Mountain -skype keskustelussamme poikabändeistä. No siinähän sitä aloin itse hehkuttamaan vanhaa kunnon Backstreet Boysia ja linkitin kuvia iki-ihanasta Brianista johon olin oikeasti aika syvästi rakastunut vuonna -98. Olin vuorannut koko huoneeni BSB-julisteilla ja opettelin poikien tanssiliikkeitä peilin edessä harvase päivä. (En tiijä sitten miten kovin hyvin sopi 11-vuotiaan silmille se lanteiden eteenpäin nykiminen ja sateessa paita auki hilluminen itseään hyväillen.. hahha Side note: harjoittelin niitä kesympiä kuvioita) Ranskalainen kollegani kertoi että ei muista poikien nimiä mutta että "Probably the tall skinny one if there was one. That's who I usually go for...." ja näinpä Nick paljastui hänen suosikikseen.
Kysäistiin sitten japanilaiselta Ririltämme että no mites siellä teillä päin, oliko Bäkkärit kuumaa kamaa vai oliko Riri enemminkin N'Sync -naisia? "OMG, you're serious you liked them??" Kävi ilmi että ei siis kumpaakaan. Hetken etsimisen jälkeen saimme kuvan bändistä jota hän omien sanojensa mukaan jumaloi.
Tässä tyhjentävä kuva:
Ja totaa.. kehtas meille sitten naureskella?! :D Nää pojat oli siis AINA rullaluistimet jalassa - se oli niiden juttu. Meen sanattomaksi. Nyt keitän cupposen Dolce Gusto cappucinoa ja tuijotan, maha kippurassa nauraen, Hikarugenjiä << klikkaa jos uskallat.