Oon ihan kaamean huono bloggaaja mutta toivossa on hyvä elää, niin teen itsekin ja koitan ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen suhteen. Siis en ymmärrä, miten ei muka ole aikaa kirjoittaa, vaikka joka päivä? No niinpä! Joten, nyt yritän, jotakin kirjotella, melkein joka päivä. Katsotaan kuinka monta risua saatte lähettää tänne jo ensimmäisen viikon jälkeen...
Matkustin Jukka Poijjaan ja Anna Abreun tavoin kylmästä lämpimään uuden rakkaani Michael Korsin kanssa ja päätimme yhteistuumin että tuo vanha rakkaus otetaan takaisin ;) Poikaystäväni huojentui uutisen kuullessaan ja kuulkaas, täällähän on oikeastaan taas vaihtelun vuoksi hyvinkin mukava elellä. Suomi-ikävä sai aimo annoksen sitä itseeän Funlandiassa joten nyt tämä taas tuntuu aika kotoisalta, tai että mitä, kotoisalta?! Kyllä! Aiemmin ajattelin tätä pikkuista paikkaa lähinnä välietappina mutta kyllähän se nyt vaan niin tuppaa olemaan että toinen koti tästä on jo kovaa kyytiä muodostumassa, ja tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti-oikeasti niin ajattelen. Vau!
Suomen reissulta haluan näyttää yhden kuvan, tai oikeastaan kaksi, jotka ovat niin tunteisiin vetoavia etten voinut jättää niitä pois. Äitini oli kaivanut varastosta minun ja veljieni käyttämän kastemekon ja kastemaljan! Nyt ovat nekin valmiita pikkuisen tuloon! Maljaan kuulemma tupattiin rustata kastepäivä, ei syntymäpäivä - mietin ensin että menikö papilla numerot sekaisin..
Oih tuoltahan kurkistaa myös JÄRJETÖN mahani - Suomen ruoka maistui ja poika tais kasvaa mahassa kolminkertaiseksi siitä hiilari määrästä. Anteeksi pikkuinen, äiti tekee susta pullean nallen.
Ostettiin Börjelle sänky männä viikolla ja siihen bumper joten olihan se pakko kasata ja laittaa "muka-valmiiseeen" kuntoon ihan mielenkiinnon vuoksi. Kuvan sängyssä ei ole siis lakanoita eikä mittään vielä, kunhan kikkailin kun olen malttamaton. Blogissa aiemmin hehkuttamani Snuggle Bunny siellä myös! Tuo sinivalkoinen peitto on äitini äitin neuloma, oli tehnyt sen äitini ensimmäiselle lapselle (isoveljelleni) ja se sitten tuli myös omaan käyttööni ja pikkuveljelleni myöhemmin. Aivan super-ihanaa saada samainen peitto nyt myös Börjelle ja tietää että isomummi hymyilee maireana Savon perukoilla kun hänen peittonsa on jälleen käytössä :) Huippua! Laitan päivitettyä kuvaa poikasen sängystä sun muista vetimistä kun saamme päätettyä että muutammeko tästä pikkuisesta kotikolosta pois vai jäämmekö tähän syyskuuhun saakka - olemme hieman kahden (oikeastaan useamman) vaiheilla. Tämä asunto on ihana, mieleinen, hyvällä paikalla, tuntuu jo kodilta - mutta liian pieni. Tämä kun on sellainen avo-ratkaisullinen iso studio huoneisto niin ovia ei ole muuta kuin vessaan ja #faija epäilee tämän koituvan ongelmaksi kun Bögelitoksen olisi aika nukkua tms. En mä tiedä mitä se aikoo täällä alkaa mesoamaan mutta nyökkäilen nyt mukana vaan.. :D
Tulin takaisin home away from homeen siis tasan viikko sitten, itseasiassa tunti tästä hetkestä niin kone laskeutui. Vietin viime viikon totutellessa taas työrytmiin ja paikkaillen edellisen kolmen viikon jättämiä aukkoja. Suurin ja haasteellisin tehtäväni seuraavan parin viikon aikana on löytää itselleni sijainen joka hoitaisi hommat kun olen äitiyslomalla. Olen nyt haastattelut ehdokkaita ja vastaanottanut läjän hakemuksia. Kauhean vaikealta tuntuu ajatella että itse ei olisi enää kontrollista omasta "työ-vauvastaan", niistä omista työtehtävistään ja vastuualueistaan joita niin kovin tarkoin on tässä koittanut hoivata ja huoltaa. Pakko vain yrittää olla olematta liian kriittinen hakijoiden suhteen ja lopulta antaa sitten yhdelle mahdollisuus näyttää kykynsä, minun ollessani poissa. Musta tuntuu että samanlainen ongelma saattaa tulla vastaan sitten kun Bögelle täytyy etsiä lastenhoitajaa tai päiväkotia - en kelpuuta ketään :D Tapasin erään tyttösen eilen jonka voisin kuvitella tekemään työni hyvin ja organisoidusti ja jonka kanssa voisin kuvitella itsekin työskenteleväni kun mamikselta palaudun takaisin työn touhuun. Toivon, että pomoni on tästä henkilöstä kanssani samaa mieltä ja saan mielenrauhan (ainakin kuvitteellisen sellaisen) tämän loppu-työputkeni ajaksi. Hihii, huomasin töissä perjantaina että pukemani paita olikin huvittavampi kuin olin aamulla ajatellut - the baby says meow!
Talvi täällä on aivan mahtava, tai on ollut ainakin nyt tämän edellisen viikon. Suomalaisen ystäväni Jannen kanssa mietimme että ihan kuin Suomen kesä, silleen että kyllä grilliä kaivettaisi jo talviteloilta jos siellä oltaisiin! :) Vaihdoin itsekin talvitakkini (josta voisin tehdä postausta koska se on nerokas) kevät-nahkatakkiini kun alkoi kuuma tulemaan. Lämpötilat ovat heiluneet siellä parinkympin hujakoilla - not too shabby!
Keittelin tuossa hyvänä vaimokkeena oikeen Presidentti-kahvit aamukahveiksi ja tuollahan tuo yks vielä kuorsaa. Miehet. Eivätkö ne ymmärrä että hyvää kahvia ei tuhlata? Näin muuten hauskan "mietteen" eräällä sivulla - you're as strong as the coffee you drink and the hair spray you use. Nerokas. Ja tykkään erityisesti siksi että tämän mukaan mun täytyy olla aika tositosi vahva! ;) UGH!
Kirjoittelen itse raskaudesta ja sen sellaisista tuntemuksistani paremmin huomenna kun käymme taas Maxin luona katsomassa onko poju kasvanut (hell yes he has!) ja sitten olisi tarkoitus saada tietää niiden sata vuotta sitten otettujen verikokeiden tuloksetkin vihdoin. Päätin muuten että en sitä glukoositestiä lähde tekemään koska se on ihan silkkaa itsensä kiduttamista. Ja koska vointini on ollut mitä parhain, en näe sitä tarpeelliseksi. Synnytysvalmennuskurssille en tiedä mahdummeko enää ja sekin selvinnee huomenna. Kyllä sitä selvitään, kävi miten kävi, eipä siihen nyt oikeen voi valmistautua kuitenkaan ja olen niin utelias että Internetin ihmeellinen maailma tarjoaa kyllä aika paljon vinkkejä ja näkökulmia.
Palataan siis asiaan huomenissa - vannon kautta kiven ja kannon.
Ihanaa sunnuntaita sinne missä ikinä oletkin, mä leipasen nyt pellillisen sämpylöitä!