Pika-katsaus Keissi Keissiläiseen; raskautta räpisty läpi jo 33+1. Alkaa pian tän super-äitin menokin jo hidastumaan, lauantaina synnytysvalmennuksesta lähtiessämme luulin halvautuvani - lantioluut ja onkohan tuo sitten häpyluu tuntuivat siltä että jos pistän niille painoa, eli siis liikun laisinkaan, ne räjähtävät liitoksistaan ja napsahtavat poikki kuin Jyskin puutarhatuolit. Lauantai-iltana sitä ei sitten käveltykään muutoin kuin seinistä tukea pitäen, kumarassa kuin Esmeraldan bestis. Eilen sitten vietin suurimman osan päivästä vaakatasossa iPadi seuranani ja nyt pystyn taas jo vähän jolkuttelemaan. Istuminen taitaa olla pahin viholliseni, siksipä nytkin kirjoitan tätä seisaaltani könöttäen. Tässä meijän pikkupojan kodista kuvaa, alkaa pikkuhiljaa neliöt riittämään (äitille ainakin, pojalle päinvastoin). Sanoivat että sen vuoksi ei ole tuo maha vielä "laskeutunut" alaspäin kun Bögehän tykkää siis edelleen istuskella lotus-asennossa, naama menosuuntaan. Ei taida olla menossa oikeille leveys-asteille ihan anytime soon. *huoh* mutta keskiviikkona Maxin luo aika jonka jälkeen kirjoittelen lisää poikasesta, sillä silloin todennäköisesti selviää vaikka ja mitä.
Aika retee outfit eiks je?
Maanantai! Ja mulla on vapaa päivä! Aurinko paistaa, Indie tearjerker musiikki pauhaa ja meijän lattiat on täynnä puuroriisiä. Ajattelin tänään alkaa pakkailemaan koska päästään vihdoin pian muuttamaan sinne uuteen kotiin (lauantaina) ja mitäs tässä muutakaan tekisi kun rehevän alavartaloni luut huutavat hoosiannaa joten kävely on aikamoista sinfoniaa. *astuin perkele taas puuroriisiin* Voisinkin ehkä ekana purkaa Bögen sängyn osiksi, sitten pakkailla pikkumiehen muut tavarat, koska niitä nyt ei ainakaan tässä tällä viikolla tarvitse. Tai eihän sitä tiedä.. ehkä sekin rävähtää lattialle NIIN KU TÄÄ PERKELEEN PUURORIISI!!
Heräsin aamulla semikiukkuisena kun Böge veti jotain taukojumppaa tauotta. Tai siis että sillä oli aina tauko. Että aina jumppasi. Jump jump. Sitten lähdettiin #faijan kanssa postitoimistoa kohti koska päätin viimein hakea äitin Suomesta lähettäneen paketin ja tarvitsin luonnollisesti lihaksia kantamiseen. Noh, siinä sitten allekirjoitin että "joo paketti on kunnossa" ja sit #faija nappas lootan postimuijalta ja kappas, äiti lähettikin meille viiskilosen helistimen?!?! Paketin kulmat näytti mäyrän puremilta ja valkoisia palleroita tipahteli paketin kulmista, niistä josta teippi oli haurastunut tai josta tollo tullimies oli kurkkinut sisältöä. #faija läks töihin, mä tulin kotiin avaamaan paketin, jättäen jälkeeni merkkejä ku Hannu ja perkeleen Kerttu. Avasin paketin ja tadaa.. puuroriisiä! Mun kauan odottamani puuroriisipakkaus oli räjähtänyt (tai joku oli enemminkin räjäyttänyt sen) pitkin postipaketin pakkasenpuremia poikkileikkauksia. Olihan siellä tietenkin pussissakin vähän riisiä, ehkä desi. #%=/!?
Kappas, ihana äityliini oli laittanut Dolce Gusto jääkahvia jota täältä ei saa, aa, niin joo, tietenkin puuroriisillä höystettynä. Ai, ja hitto ne ale-kengät Seppälästä mistä puhuin, ne upeat kiilakorot joilla kävely oli kuin taivaiden kultaporteilla, no eipä enää, nyt on sellanen semi-hierova tehoste, riisillä meinaan. Ja Tuplia, oh! Avaanpas tästä yhden ja *woooossshhh* ai riisiä suklaankin saumoissa, mikä jottei.
Raivopäissäni viskasin lootan raivolla lattiaan (eli toisin sanoen se lensi ehkä puoli metriä, voimia kun tällä raskaana olevalla naisella ei enää ole) ja lakaisin riisit kuppiin. Minähän käytän nämä!! Maistukoon sitten vähän matkustaneelta mutta minä en puuroriiseistäni luovu! NIH.
***
Ps. Tykkään siis riisipuurosta kovin. Ja äitistä - kiitos <3 Böge sai munkin pikkuisena käyttämät nallekarhu-aterimet! Oih, kaikkea se äiti ajattelee :)
Nyt imasen jääkahvia huiviin ja meen parvekkeelle nauttii auringosta ja koitan unohtaa puurot ja luut. Jutellaan taas!