Nämä ystävänpäivät ovat aina olleet vähän.. tunkkaisia. Tai teennäisiä. Tai tylsiä. Mutta tänä vuonnapa asiat ovat eri tavoin! Taitaa se kuuluisa baby-brain olla ottanut tästä naisesta vallan ja senpä vuoksi oonkin tanssinu ruusuilla koko päivän, hymyillen ja haaveillen.
Ajatelkaa - ensi kuun 14.päivänä viettelen ekaa äitiyslomapäivääni. (KÄÄK) Ja sitä seuraavan kuun 14.päivänä ollaankin jo pikkuinen perhe ja herra söpöliini on täällä! (ISOMPI KÄÄK) Tiistaina oli muuten Max-lääkärille taas aika ja tämä vauva jota uumoiltiin liian pienikokoiseksi päräytti tauluun komeat lukemat, 1467grammaa!*boom* Siellä se hengaili edelleen rennon näköisenä, vetäisten kädet naaman eteen suojaksi kun koitettiin kasvokuvaa saada. Joko nyrkkeilijä-ainesta tai sitten äitinsä fotogeenisyys. Maxin mukaan Bögen pitäisi pian ruveta kääntymään pääalaspäin ja antoikin 4 viikkoa aikaa "puhua vauva ympäri", kirjaimellisesti. Ollaan sitten kotosalla soiteltu Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart -biisiä repeatilla .. Turn around, every now and then I get a little bit lonely and you're never coming round..Turn around bright eyes..
Piirsin pojalle päivän teemaan sopivasti sydämen että päästään siellä keissisäkin fiiliksiin ja taitaapi olla kyllä tullut äitiinsä > kuuntelin jotain rakkaus-soittolistaa Spotifysta niin poju potki piirrettyyn sydämeen. Awwwhhh! Mun oma Lälly Lällersön, rv31+5.
Nyt on sokeria, yksisarvisia ja pilvenhattaroitaaa! (+alkoholitonta Kopparberg siideriä mitä löysin kaupasta) Laitan tässä tukan solmuun ja alan vääntämään #faijalle kreikkalaista salaattia avec chickounian ja sitten ajattelin tänään myös ystävällisesti uhrautua ja katsoa sen kanssa pari jaksoa Supernaturalia vaikka INHOAN kyseistä sarjaa. Ja ei se musta oikeen sovi senkään tyyliin että valkosipulin hajussa suonet poksuu ja vampyyrit lentää?
Psst! Aamulla heräsin siihen kun bestfriendforeverman soitti sulosta Hunter Hayesin rakkauslaulua, kylläkin vahingossa melko varmasti mutta on pieni mahis myös että mieheni romantisoi.. onhan?